Elisa uutisoi laajakaistaliittymien hinnan noususta. Muutos koskee sekä Elisa, että Saunalahden liittymiä, joissa nykyisin ei muutenkaan ole juuri mitään eroa. Jotkin palvelimet ovat vielä erillisiä, mutta on vain ajan kysymys koska nämäkin eroavaisuudet on poistettu ja saunalahden pienet kummajaiset, kuten unix-tunnukset saatu raivatuksi pois markkinoilta.

Hieman laajakaistaliittymien hinnoittelusta ja toteutuskustannuksista tietävänä, ymmärrän kyllä syyt tällaisiin hinnanmuutoksiin. Hitaan ja nopean liittymän ainoana erona on nopeus, vaikka operaattorit ovat tarjoavinaan yhteyden lisäksi muitakin palveluita. Heillä on kotisivuja, sähköposteja, tietoturvapalveluita ja muita marginaalisia palveluita. Näiden kustannusvaikutus on kuitenkin alle eurosta pariin euroon per liittymä. Mikäli suurempia kustannuksia syntyy operaattorille, ne peritään asiakkaalta lisäpalvelun hintana.

Jos kuitenkin haluaa kotisivunsa ja sähköpostinsa pysyvän samassa osoitteessa operaattorista riippumatta, on syytä hankkia ne muualta joko ilmaispalveluina tai maksullisena palveluna. Toki voi hankkia operaattorilta ylihinnoitellut palvelut omalle verkkotunnukselle ja rekisteröidä sellaisen ylihintaan Viestintäviraston verkkopalvelusta. Tällöin on mahdollista säilyttää samat osoitteet omilla sivuilla ja sähköposteilla, vaikka vaihtaisikin operaattoria. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että uudellakin operaattorilla on tällaisia palveluita tarjolla ja että ne ovat vielä riittävän samanlaisia vanhan operaattorin palveluiden kanssa.

Palveluilla pyritäänkin sitomaan asiakas operaattoriin ja vaikeuttamaan operaattorin vaihtoa. Toisekseen niillä pyritään myös joissain tapauksissa tekemään voittoa.

Hinnat tulevat nousemaan jatkossa myös muilla. Sonera avasi pelin matkapuheluiden puolella ja Elisa ADSL-yhteyksissä. Jatkossa eri nopeuksien erot tulevat entisestään tasoittumaan ja on mahdollista, että jo parin vuoden sisällä päädytään vain yhteen nopeusluokkaan - Full rate. Näin netti toimii nopeasti sillekin, joka ei tiedä tarvitsevansa nopeampaa nettiä ja operaattorille tulee edes teoreettinen mahdollisuus myydä uusia, nopeampia yhteyksiä vaativia palveluita.

Jos ajatellaan ADSL-yhteyden kustannusrakennetta, niin täysi nopeus oli operaattorille kytkennän kannalta edullisinta toteuttaa. Niinpä hitaampaa yhteyttä haluavien asiakkaiden pitäisikin maksaa kytkennästä enemmän ja koska heidän nopeusasetustensa on oltava käytössä jatkuvasti, heille pitäisi tulla tästä jonkinlainen hitaan yhteyden lisähinta.

Yhteyden nopeushan ei oikeasti kerro siitä miten paljon siirtokapasiteettia oikeasti tarvitaan. Toinen voi 512 kbit/s yhteydellä käyttää enemmän siirtokapasiteettia kuin toinen täydellä 8/12/24 megan nopeudella. Suurempi nopeus vain antaa paremmat vasteajat. Yhdysvalloissa on käytössä hinnoittelumalli, jossa maksetaan siirretyn datamäärän mukaan tai voi hankkia tietyn määrän dataa ja kun se ylitetään ei siinä kuussa enää ole mahdollista käyttää nettiä. Ehkä tällainen on tulossa Suomeenkin, joskaan en itse näe sitä välttämättä positiivisena suuntauksena. Se rajoittaisi kuitenkin oleellisesti mahdollisuuksia myydä asiakkalle uusia laajakaistaisempia palveluita kuten tilausvideota.

Veikkaisin, että kahden vuoden kuluttua halvimmat laajakaistaliittymät ovat edelleen noin 20 euron hintaluokassa, mutta niiden nopeus on 24 Mbit/s ja kuukaudessa siirrettävissä oleva datamäärä on rajoitettu vähempään kuin 256 kbit/s yhteydellä ehtii viikossa siirtää. Ilman rajoituksia hintataso tulee olemaan jossain 50 - 60 euron paikkeilla.