Relander pakotetaan eroamaan

Relander ilmoitti 11.6.2001 eroavansa Soneran toimitusjohtajan paikalta ja siirtyvänsä yhdysvaltalaisen Accel Partners -pääomasijoitusyhtiön pääosakkaaksi. Accel Partners on vuonna 1983 perustettu riskisijoitusyhtiö. Todellisuudessa Relanderille oli annettu juhannukseen asti aikaa löytää uusi työpaikka eli hän sai potkut Soneran toimitusjohtajan paikalta. Relander muutti uuden työnsä takia Lontooseen. Väliaikaiseksi Soneran vt. toimitusjohtajaksi nimettiin Aimo Eloholma, joka oli kilvoitellut Relanderin kanssa toimitusjohtajan paikasta jo vuoden 1999 lopulla.

Ilmoittaessaan erostaan 11.6.2001 Relander totesi lehdistötilaisuudessa: "Soneran tilanne on selkiintynyt kevään 2001 aikana siinä määrin, että minulle on tullut mahdolliseksi miettiä myös uusia haasteita." Todellisuudessa Soneran tilanne oli huonontunut jyrkästi kevään 2001 aikana. Ilmoittaessaan erostaan Relander esiintyi naama kalpeana; poissa oli aiempi maailmanmiehen rehvakkuus. Viimeistään tässä tilanteessa kaikille paljastui, että "Rellu" oli paperitiikeri.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka pahoitteli Relanderin lähtöä. Tämä kuului näytelmän vuorosanoihin. Relanderin erotessa Soneran uutta toimitusjohtajaa oli etsitty jo useita viikkoja. Lipposen hallituksen kanssa oli aloitettu keskustelu Soneran miljardien markkojen rahoituspaketin rakentamisesta Soneran konkurssin estämiseksi.

Hintikka kiisti kiivaasti rahoituspaketin olemassaolon, kunnes se julkistettiin ylimääräisen osakeannin muodossa loppusyksystä 2001. Missään muussa muodossa Soneraa ei voitu tukirahoittaa; olihan Sonera pörssiyhtiö. Hintikan pokeri piti ja markkinat uskoivat kaiken mitä hän sanoi. Näin oli asian laskenut Hintikan palkannut Lipposen hallituksen ydintiimi. Relanderin ja hänen sisäpiirinsä harjoittelun tuloksena totuuden ilmiömäisen innovatiivinen venyttely kuului Soneran johdon ydinosaamisalueisiin.

Relander oli pakko pitää Sonerassa kiinni eron jälkeen, jotta hän voisi auttaa hallituksen puheenjohtaja Hintikkaa ja uutta toimitusjohtajaa massiivisten sotkujen selvittelyssä. Relander nimitettiin hallituksen puheenjohtajan neuvonantajaksi vuoden 2001 loppuun saakka toimitusjohtajaeduin eli huippupalkalla.

Relander sai erotessaan pitää kaikki Soneran vuoden 1999 optiot ja puolet vuoden 2000 Soneran ja sen tytäryhtiöiden optioista. Tätä pidettiin markkinoilla perusteettomana. Relander oli neuvotellut itselleen tällaisen johtajasopimuksen liikenneministeriön ja Olli-Pekka Heinosen kanssa.

Myös julkisuudessa epäiltiin vahvasti Relanderin saaneen potkut. Iltalehti otsikoi 12.6.2001: "Relanderin ero ei viittaa vapaaehtoisuuteen." Saman päivän Iltalehti kirjoitti: "Iltalehden saamien tietojen mukaan toimitusjohtaja Relander ymmärsi tilanteen (potkut) hieman ennen kuin se hänelle oltaisiin jouduttu esittämään."

Relander oli saanut paljon aikaan vähän yli vuodessa. Suuret puheet ja pienet näytöt. Pörssiromahdus. Yrityskulttuurin tuhoaminen. Patenttikiistat. Oikeudenkäynnit. Hallintoneuvoston lakkauttaminen. Hallituksen potkut. Pätevien johtajien joukkopako. Satojen alaisten henkisen tasapainon vakava järkyttäminen. Suomen taloushistorian suurin (virhe)investointi Saksan umts-lupaan. Tytäryhtiöiden ennätystappiot. Pieleen menneet fuusioneuvottelut. Maan hallituksen ankkurointi virhepäätösten taakse. Telian suututtaminen perusteellisesti. Soneran brandin ja maineen lokaaminen.

Vuonna 2000 Sonera valittiin Taloussanomien Tähtiyritys-kilpailun kakkoseksi heti Nokian jälkeen. Vuonna 2001 Sonera valittiin samassa kilpailussa Suomen vähiten arvostetuksi yritykseksi. Uutisoidessaan kilpailun tuloksista 16.11.2001 Taloussanomat kommentoi Relanderia seuraavasti: "Soneran surkeuden henkilöitymä on yhtiön katastrofaaliseen tilaan jättänyt entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander."

Taloussanomat tiivisti vastaajien kommentit Sonerasta seuraavasti: "Ala-arvoista liikkeenjohtoa, tolkutonta riskinottoa. * Hukkasi loistavan tulevaisuuden. * Hyvä yritys pilattu johdon ahneudella ja suuruudenhulluudella. * Ihmeellistä touhua. * Mopo karkasi käsistä. * Otti (lue: Relander ja muut öykkärit) liikaa riskiä ja nyt saa taistella olemassaolostaan. * Surkeat omistajat, säälittävän surkea Nolla-Pekka Heinonen, surkea johto, surkeat työntekijät, surkeat tuotteet."

Reilussa vuodessa varakas ja kansainvälisesti lupaava tele- ja pörssiyhtiö oli muuttunut saneeraavaksi ja konkurssin rajalla hoippuvaksi kriisiyritykseksi. Saavutukset hakevat vertaistaan itsenäisen Suomen taloushistoriassa. Monilla on ollut hauskaa Soneran sekoiluja seuratessa, mutta moni Soneraan sijoittanut menetti pahimmassa tapauksessa kaikki säästönsä. Soneran yli kymmenelle tuhannelle työntekijälle tämä on ollut raskasta aikaa. Puhumattakaan sadoista rahapulan takia irtisanotuista Soneran työntekijöistä.

Relander pääsi sopuun Accel Partnersin kanssa uuden osakassopimuksensa sisällöstä toukokuussa 2001. Markkinoilla luultiin, että Relanderille satelisi työpaikkatarjouksia. Tosiasiassa hänellä oli suuri työ löytää kohtuullinen uusi työpaikka. Sen verran perusteellisesti hänen maineensa oli mennyt edellisen puolen vuoden aikana. Nykyisin Relander hymyilee omahyväisesti Accel Partnersin www-sivuilla ja ilmoittaa saavutuksekseen Soneran muuttamisen innovatiiviseksi kansainväliseksi pörssiyritykseksi!

Relander oli siis Sonerassa potkuistaan huolimatta vuoden 2001 loppuun saakka hallituksen puheenjohtajan neuvonantajana. Relanderin sisäpiiri jatkaa edelleen Sonerassa. Sisäpiirin jäsenen Henri Harmian sihteeri Kati Lindström valittiin Soneran uuden toimitusjohtaja Harri Koposen sihteeriksi.

Lindström toimi Relanderin vakituisen sihteerin Terhi Veijalaisen sijaisena vuosina 1999-2001 ja kuului Relanderin sisäpiiriin. Relander jatkaa tiettävästi Soneran etäohjausta Lontoosta käsin sisäpiirinsä kautta. Hänellä on reaaliaikainen tietoyhteys Soneran tapahtumiin Sonerassa edelleen olevien "rellulaisten" kautta. Tilanne ei siis ole radikaalisti muuttunut Sonerassa tältä osin.

Irtisanomiset ja uusi aika

Elokuussa Sonera ilmoitti yli 1000 ihmisen irtisanomisesta. Irtisanomisilla pohjustettiin Soneran uuden toimitusjohtaja Harri Koposen pehmeää laskua yritykseen. Koponen aloitti Soneran toimitusjohtajana virallisesti 1.10.2001. Monet odottivat raskaamman sarjan johtajan nimittämistä Soneran johtoon.

Uutta toimitusjohtajaa haettiin Soneran hallituksen johdolla headhuntereitten avulla koko kesä, mutta kukaan raskassarjalainen johtaja ei halunnut asettua Relanderin tuhoamille Soneran rauniolle. Tiettävästi Alma Median toimitusjohtaja Matti Packalén oli saatu suostuteltua Soneran uudeksi toimitusjohtajaksi, mutta hän perui suostumuksensa viime hetkellä pelästyttyään Soneran lainaluokituksen jyrkkää laskua. Hakua laajennettiin kohti kevyempiä johtajasarjoja. Mato Valtonen oli vapaana, mutta hän arvosti enemmän Linnanmäen vuoristoradan jarrumiehen hommia. Linnanmäen vuoristoradassa kun on myös nousuja, eikä vain pelkkää laskua.

Harri Koponen toimi aiemmin Ericssonin USA:n matkapuhelinmyynnin vice presidenttinä eli hän ei ollut Ericssonin ylimmän johdon jäsen, vaan kuului välijohtoon. Koposella ei ole akateemista loppututkintoa. Markkinat ja asiantuntijat olivat pettyneitä siihen, että Soneran oli pakko tyytyä näin kevyen sarjan toimitusjohtajaan. Koponen on kuitenkin huimasti parempi ratkaisu Soneran toimitusjohtajana kuin Relanderin jatko tehtävässään. Jos Relanderin tilalla Soneraa olisi vuosina 2000-2001 johtanut vaikkapa kummituseläin Papua Uusi Guineasta, olisi Sonera nyt kaikin puolin huimasti paremmassa kunnossa.

Harri Koposen veli Kimmo Koponen toimii Endero Oyj:n toimitusjohtajana. Nimityksensä jälkeen Harri Koponen mainitsi julkisuudessa, että tähän mennessä veljekset eivät ole toimineet samaan aikaan toimitusjohtajina suomalaissa pörssiyrityksissä. Helmikuussa 2002 Helsingin pörssi asetti Endero Oyj:n tarkkailulistalle. Pörssin mukaan Enderon taloudellisesta asemasta ja tulevaisuuden toiminnasta ei ole edellytyksiä muodostaa perusteltua käsitystä. Yhtiötä uhkaa joutuminen selvitystilaan. Kimmo Koponen erosi Enderon toimitusjohtajan tehtävästä maaliskuussa 2002.

Soneran uuden ja pätevän toimitusjohtajan hankinta ei ollut palkasta ja eduista kiinni. Valtio-omistaja oli antanut Soneran hallitukselle valtuudet palkata uskottava ja pätevä johtaja "markkinahintaan." Käytännössä tämä tarkoitti tiettävästi 500 000 markan kuukausipalkkatarjousta ja mittavia muita etuja. Tämäkään ei riittänyt houkuttelemaan yhtään raskaan sarjan johtajaa tehtävään.

Soneran uusanti eli operaatio "Rainmaker"

Hallituksen talouspoliittinen ministeriövaliokunta päätti 22.10.2001 valtion osallistumisesta Soneran uusantiin. Valtio joutui rahoittamaan Soneraa lokakuun 2001 uusannissa 3,1 miljardilla markalla. Loput 3 miljardia kerättiin markkinoilta. Muuta vaihtoehtoa ei konkurssia lukuun ottamatta ollut.

Iltalehti otsikoi 23.10.2001: "Valtio riensi pelastamaan kriisi-Soneraa." Ilman tätä veronmaksajien tukea Sonera olisi todennäköisesti ajautunut konkurssiin alkuvuodesta 2002. Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi totesi Soneran uusannin valmistelusta: "Lisärahan sijoittaminen Soneraan olisi räikeässä ristiriidassa valtion harjoittamaan omistuspolitiikkaan ja kilpailupolitiikkaan nähden." Tultuaan valituksi liikenneministeriksi Olli-Pekka Heinosen seuraajaksi vuoden 2002 alusta alkaen Sasi pyörsi nämä puheet.

Uusannin valmistelu alkoi jo keväällä 2001. Sen suunnittelu tapahtui visusti julkisuudelta salassa, vaikka monet tahot pitivät jo tuolloin valtion rahoitustukea väistämättömänä. Valtion rahoitustarpeen toi esille mm. Metalliliiton Erik Lindfors, joka oli aiemmin toiminut Soneran hallintoneuvoston jäsenenä. Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka piti valtion rahoituslääkepuheita hirvittävinä ja sanoi niiden tappavan koko potilaan. Eikä pokeri pettänyt kertaakaan.

Soneran rahoitusjohtaja Kim Ignatius perusteli uusantia Iltalehdessä 23.10.2002 seuraavasti: "Uusmerkintä on tarpeellinen syyskuun puolivälin tapahtumien (9.11.2001 terrosti-iskut yhdysvalloissa) jälkeen." Mikä perustelu!

Markkina-arvioiden mukaan "syyskuun yhdennentoista päivän" tapahtumat nimenomaan lisäsivät puhelinten ja erityisesti matkapuhelinten käyttöä matkustamisen sijaan ja paransivat siten Soneran menestymisen mahdollisuuksia. Ehkä olisi kannattanut sanoa suoraan, että uusanti oli välttämätön Soneran tekemien karkeiden virheiden aiheuttamien tuhojen paikkaamiseksi ja konkurssin välttämiseksi. Virheiden myöntäminen ei kuulunut Soneran viestintästrategiaan. Monet muut suuret pörssiyritykset toimivat juuri päinvastoin markkinointiviestinnässään eli kertovat rehellisesti ja avoimesti mahdollisimman paljon yritykseen liittyvistä asioista. Sonera ei ole toiminut näin Relanderin aikana ja hänen jälkeensä.

Ilman uusantia Soneran luottoluokitus olisi pudonnut roskalaina- eli junk-tasolle. Ennen uusantia Soneran velka oli 27 miljardia markkaa ja annin jälkeen 21 miljardia markkaa. Olli-Pekka Heinosella oli kovat suorituspaineet, ja hän ilmoitti julkisuuteen rehvakkaasti 23.10.2001, että "markan lataaminen Soneraan nyt merkitsee euron saamista siitä muutaman vuoden ajanjaksolla". Aika kova väite ja valtion takuu. Saa nähdä, kuinka moni "vetää" valtion oikeuteen Heinosen julkiseen kommenttiin viitaten lähivuosina, jos näin ei käy. Luultavasti ainakin joku.

Soneran uusi strategia

Uusannin yhteydessä Sonera julkisti uuden strategiansa. Soneran hallituksella oli hyvin vähän tilaa uuden strategian muotoilussa. Uuden strategian mukaan Sonera palaa lähtöruutuun eli keskittyy kotimaan matkaviestintään ja karsii rajusti tappiollista palveluliiketoimintaansa Zedin, Plazan ja SmartTrustin osalta. Yhtiö ilmoitti jäädyttävänsä rahapulan takia Saksan 3G-investoinnit. Olisi yhtä fiksua ostaa miljoonien arvoinen auto pihaan ja ilmoittaa naapureille, että nyt vain ei ole varaa ostaa polttoainetta siihen. Siinä olisi naapureilla nauramista.

Soneran hallitus joutui siis tekemään täydellisen lehmänkäännöksen Relanderin maailmanvalloitusstrategiaan. Se oli pakko tehdä, sillä rahat olivat loppuneet kassasta ja velkaa oli yli 20 miljardia markkaa, josta suuri osa lyhytaikaista sellaista. Vielä tammikuussa 2001 Relander ilmoitti ylimielisesti Taloussanomien haastattelussa 31.1.2001, että Soneran strategia oli hyvin harkittu, eikä nähnyt mitään syytä esittää uutta strategiaa.

Sonera palasi uudessa strategiassaan perinteisille vahvoille alueilleen eli kotimaan matkapuhelintoimintaan ja kiinteiden puhelinverkkojen toimintaan. Osaamista ei löytynyt uuden kansainvälisen palveluliiketoiminnan ja internetin alueella. Sellaista osaamista ei ollut ehditty Soneraan rakentaa, mutta tämä ei Relanderia haitannut.

Pääministeri Lipponen totesi julkisuuteen 22.10.2001: "Soneralla on nyt hyvä hallitus, hyvä toimiva johto ja hyvä strategia." Mitä muutakaan hän olisi voinut todeta, sillä hän ja hänen ydinministerinsä olivat hyväksymässä Saksan umts-luvan hankintaa ja Soneran uhkarohkeaa maailmanvalloitusstrategiaa. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen totesi 22.10.2001: "Kyllä tässä kasa aika pahoja strategisia virheitä kaatuu päälle."

Enempää Pekkarinen ei voinut elämöidä tuolloin, sillä Keskustan oma mies, kansanedustaja Pauli Saapunki toimi Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja. Saapunki tuki aktiivisesti Relanderin toimia viimeiseen asti, kunnes Soneran hallintoneuvosto lakkautettiin maaliskuussa 2001.

Pekkarinen lisäsi vielä: "Kun on näin isoista asioista kysymys, pitää jälkikäteen saada tieto siitä, missä kohdin meneteltiin virheellisesti." Tämä kirja vastaa toivottavasti Pekkarisen toiveeseen. Eduskunnan talousvaliokunnan jäsen Klaus Hellberg (sd) kuvasi samana päivänä julkisuuteen antamassa kommentissa Soneran tilaa "katastrofaaliseksi".

Lipposen hallitus on esittänyt vahvana toivomuksenaan Soneran dramaattisten liikkeiden ja skandaalien käsittelyn rajoittamisen vuoden 2003 eduskuntavaaleihin saakka. Sonera onkin yksi arvaamattomimmista tekijöistä eduskuntavaaleja ajatellen. Soneran luurankojen paljastuminen vaikuttaa väistämättä vaalien tuloksiin tavalla tai toisella.

Soneran asioista omistajavastuussa olevaa liikenneministeri Olli-Pekka Heinosta vaadittiin yhä äänekkäämmin eroamaan kevään 2001 jälkeen. Hänen edeltäjänsä Matti Aura erosi monin verroin pienempien asioiden takia. Heinonen kielsi epäonnistuneensa Soneran toimien valvojana. Heinosesta oli tullut rasite Kokoomukselle ja hänelle piti löytää uusi työpaikka. Se löytyi YLE:stä, jonka televisiotoiminnan johtajaksi Heinonen siirtyi vuoden 2002 alussa.

Soneran poliittista vaarallisuutta kuvaa myös se, että Olli-Pekka Heinosen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriksi noussut Kimmo Sasi kävi ensimmäisenä liikenneministerin virkatyönään tutustumiskäynnillä Sonerassa tammikuussa 2002. Käynnin jälkeen Sasi antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hän aikoo edeltäjäänsä tiukemmin ottaa Soneran otteeseensa. Kommentti oli suora moite Olli-Pekka Heinosta kohtaan.

Onko Sonera muuttunut uuden toimitusjohtajan ja hallituksen valinnan jälkeen? On hieman. Nyt Sonera yrittää toimia normaalien liiketoiminnan lainalaisuuksien mukaan ja koettaa vihdoin luoda itselleen toimivan liiketoimintastrategian. Tulokset uuden strategian luomisessa eivät toistaiseksi vakuuta. Tämän ymmärtää, kun tietää Relanderin pikkuserkun Niklas Sonkinin toimivan Soneran strategiajohtajana. Sonkin ei saanut juuri mitään aikaan toimiessaan aikaisemmin Soneran 2. strategiajohtajana Jan Wernerin alaisuudessa.

Pelon ilmapiiri on vähentynyt Soneran sisällä Relanderin lähdettyä talosta vuoden 2001 lopussa. Yhteistyökumppanit ovat havainneet toiminnan hieman normalisoituneen ja Soneran sisäisen pelaamisen vähentyneen. Muutokset ovat kuitenkin olleet kokonaisuutena vähäisiä.

Nyt Sonera yrittää toimia normaalin yrityksen tapaan. Se ei ole helppoa, sillä Relander loi yritykseen ennennäkemättömän häikäilemättömyyden kulttuurin, mikä ei katoa yrityksestä sormia napsauttamalla varsinkaan, kun Relanderin sisäpiirin ihmiset istuvat edelleen keskeisissä tehtävissä Sonerassa. Tämä häikäilemättömyyden ilmapiiri näkyy lukuisissa Soneran oikeusriidoissa eri puolilla maailmaa ja kotimaassa. Näissä oikeusriidoissa on yhteistä se, että Soneran ja vastapuolen näkemykset eroavat täydellisesti toisistaan.

Soneran velka on helmikuuhun 2002 mennessä painunut 15 miljardiin markkaan eli se on olennaisesti alentunut. Tämä on edellyttänyt omaisuuden reilua myymistä. Soneran toimitusjohtaja Harri Koponen lausui Kauppalehdessä 5.2.2002: "Opimme menneestä, että maailman valloitus kestää kauan, maksaa paljon ja tekee kipeää." Tämän suoremmin Koponen ei olisi voinut sanoa, että Relanderin ratkaisut olivat virheellisiä. Liikevaihdon nostotavoite Sonerassa on pudonnut viiteen prosenttiin vuodessa.

Poissa ovat Relanderin lupaamat liikevaihdon moninkertaistumiset. Puheet maailmanvalloituksesta on lopetettu. Henkselien paukuttelu on loppunut ja lakki on otettu kauniiseen käteen. Sonera ei ole vielä läheskään kuivilla. Välitön konkurssin vaara on kuitenkin ohitettu ainakin väliaikaisesti.

Jostain pitäisi löytää vielä muutaman miljardin markan investointirahat kotimaan umts-verkon rakentamiseen. Saksan umts-sitoumukset edellyttävät mittavia miljardiluokan lisäinvestointeja. Mistä nämä rahat löydetään, kun Soneran myytävä omaisuuskin alkaa loppua? Kotimaasta on vaikea löytää uusia matkapuhelinasiakkaita tulojen lisäämiseksi ja entisiä asiakkaita on vaikea kannustaa puhumaan enemmän. Soneralla on siis vielä valtavan suuria haasteita edessään. Nämä haasteet ovat nyt siirtyneet pääosin Telian ja ruotsalaisten vastuulle.

Toivotaan Soneralle hyvää. Se oli hyvä yritys ja voi nousta uudelleen hyväksi ja kannattavaksi yritykseksi Telian vahvan kassan turvin. Tämä vaatii valtavasti työtä ja uskon palautusta yritykseen. Ruotsalaiset ja suomalaiset veronmaksajat voivat vain toivoa, että tämä työ onnistuu.

Teoksen kirjoittamisessa apuna käytettyjä lähteitä:

Soneran henkilöstön lausumat
Soneran yhteistyökumppaneiden lausumat
Markkina-analyytikoiden lausumat
Median edustajien lausumat

bisnes.fi 11/2001

HS 24.1.2001
HS 25.1.2001
HS 26.1.2001
HS 27.1.2001
HS 13.2.2001
HS 28.2.2001
HS 2.3.2001
HS 24.3.2001
HS 15.5.2001
HS 9.6.2001
HS 17.6.2001
HS 31.1.2002

Hufvudstadsbladet 9.2.2001

Iltalehti 26.1.2001
Iltalehti 29.1.2001
Iltalehti 7.2.2001
Iltalehti 13.2.2001
Iltalehti 17.2.2001
Iltalehti 23.2.2001
Iltalehti 28.2.2001
Iltalehti 8.3.2001
Iltalehti 20.3.2001
Iltalehti 31.3.2001
Iltalehti 12.6.2001
Iltalehti 25.8.2001
Iltalehti 23.10.2001
Iltalehti 27.10.2001
Iltalehti 14.2.2002
Iltalehti Online 26.2.2001

Ilta-sanomat 14.2.2001
Ilta-sanomat 22.2.2001

Kauppalehti 29.1.2001
Kauppalehti 5.2.2002

Markkinointi & Mainonta 5.11.2001

Talouselämä 6/2001
Talouselämä 15/2001
Talouselämä 1/2002

Taloussanomat 31.1.2001
Taloussanomat 9.2.2001
Taloussanomat 9.6.2001
Taloussanomat 3.7.2001
Taloussanomat 16.11.2001
Taloussanomat 1.2.2002

STT 25.1.2001
STT 18.2.2002

MOT / TV 1 / 3.4.2000
MOT / TV 1 / 12.11.2001