7 Soneran ongelmat paljastuvat medialle
31.01.2006 21:36


Relander nimitettiin Soneran varatoimitusjohtajaksi maaliskuun 2000 alusta alkaen ja tulevaksi toimitusjohtajaksi vuoden 2001 alusta alkaen. Käytännössä Sonera siirtyi täydellisesti Relanderin haltuun maaliskuussa 2000 ja Relanderin ennätysmäisen taitamaton johtamistapa vei Soneran nopeasti kaoottiseen tilaan. Nämä ongelmat saatiin kovilla otteilla pysymään poissa julkisuudesta, kunnes koko Relanderin luoma Soneran ongelmavyyhti oli Helsingin Sanomien etusivulla 25.1.2001.

Helsingin Sanomien uutisessa tiedotettiin, että yhtiön merkittävissä tehtävissä olevien lukuisten lähteiden mukaan Soneran johtaminen oli ajautunut kriisiin. HS:n otsikoiden mukaan "johdon arvostelu kiihtyy", "johtajavaihdos sekoitti Soneran", "toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderia syytetään strategian puuttumisesta" ja "Relanderin johtamistapaa arvostellaan rajusti".

HS:n taloustoimituksen Atte Jääskeläisen ja Anssi Miettisen juttujen mukaan Sonerassa vallitsi "pelon ilmapiiri" ja "johtamisen tyhjiö". Soneran tilaa kutsuttiin kaoottiseksi ja pelon sanottiin leviävän organisaatiossa. Relander ei ollut uutisen mukaan pystynyt luomaan selkeää strategiaa ja toimintatapaa Soneralle, ja ajoi röyhkeästi vain oman ja sisäpiirinsä etuja.

Relanderilta pyydettiin kommenttia jutun sisältöön, mutta hän ei halunnut kommentoida sitä. Itse asiassa hän ei uskonut HS:n koskaan uskaltavan julkaista mitään kielteistä hänestä tai Sonerasta. Olihan hänellä valtion ylimmän johdon tuki takanaan. Toisin kuitenkin kävi. Helsingin Sanomien etusivun juttu Relanderin luomasta Soneran kaaosmaisesta tilasta tuli hänelle itselleen täydellisenä yllätyksenä.

Relander meni tässä tilanteessa täysin neuvottomaksi. Hän oli tottunut olemaan hyökkääjänä, ei altavastaajana. Hän ei ollut koskaan työuransa aikana kokenut yhtäkään suurta vastoinkäymistä, ja nyt hänellä oli sellainen sylissään. Markku Talonen ehdotti Relanderille, että tämä pitäisi lehdistötilaisuuden kohun johdosta. Tämä ei sopinut Relanderille. Hän ei halunnut mennä "typerien" toimittajien tentattavaksi. Sonera ei kommentoinut mitenkään Helsingin Sanomien 25.1.2001 julkaiseman uutisen pohjalta syntynyttä valtavaa kohua yrityksen ympärillä.

Toisaalta Relanderilla oli vain kaksi vaihtoehtoa. Mennä myöntämään kritiikki oikeaksi tai valehtelemaan median edessä. Hänen kanttinsa ei riittänyt kumpaankaan.

Mitä tämä Relanderin luoma kaaos sitten käytännössä tarkoitti Soneran sisällä? Se oli kirjoittajien keräämien laajojen tietojen mukaan pelon ilmapiiriä, jossa kaikki pelkäsivät Relanderin mielivaltaisia toimia. Vastuutonta toimintaa ja oman edun röyhkeää ajamista Relanderin sisäpiiriltä. Epäselviä vastuita liiketoimien hoitamisessa. Ihmettelyä yhteisen strategian puuttumisesta. Vision puutetta. Ylimmän johdon vastuun pakoilua. Despoottimaisia päätöksiä, joita ei koskaan perusteltu. Henkilöstön osaamisen puutteellista hyödyntämistä. Työmotivaation puutetta. Tiedonkulun ja avoimuuden puutetta. Ihmisten johtamisen täydellistä puuttumista. Mielivaltaisia erottamisia. Valehtelua alaisille. Alaisten kiristämistä ja vakavaa uhkailua. Päätöksenteon täydellistä sekavuutta. Pelaamista ja kyttäilyä. Selkään puukottamista. Soneran omaisuuden mahdollisesti suurimittaista väärinkäyttöä (josta kirjoittajat ovat saaneet eri tahojen yhdensuuntaisia lausumia, mutta eivät kirjallisia tms. todisteita). Suosikkijärjestelmän ylläpitämistä. Moraalista tyhjiötä. Ahdistusta.

Kansa kohahti Soneran kaaoksen laajuutta

Kansa kohahti ja Soneran ongelmista tuli kertaheitolla pitkäaikainen pääpuheenaihe mediaan. Koska uutinen oli yllättänyt Relanderin täysin, hän piti välittömästi sisäpiirinsä kanssa kriisikokouksen. Soneran strategiajohtaja ja Relanderin sisäpiirin jäsen Jan Werner lensi ensimmäisellä koneella Lontoosta Soneran pääkonttoriin Vallilaan osallistuakseen kokoukseen. Sisäpiirin jäsenten naamat olivat totiset ja heitä pelotti. Relanderilta odotettiin ratkaisuja tähän kiusalliseen takaiskuun. Niitä ei tullut. Sen sijaan Relander kiukutteli ja raivosi sisäpiirilleen ja syytti heitä tilanteesta. Sisäpiiri oli ihmeissään ja entistä enemmän peloissaan. Tätä ei saanut kuitenkaan näyttää julkisuuteen.

Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Pauli Saapunki astui Talosen ja Relanderin sijasta TV-kameroiden eteen ja vakuutti, että kaikki oli kunnossa Sonerassa. Ei ollut, mutta Saapunki ilmoitti näin ilman parempaa tietoa. Saapunki oli siviiliviraltaan meijeripäällikkö, eikä ollut kovin syvällisesti selvillä Soneran tilanteesta. Poliitikon veri kuitenkin veti kameroiden eteen.

Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen myönsi Helsingin Sanomien 25.1.2001 jutussa vain että, "aina on jännitteitä ja pitääkin olla". Kysyttäessä Soneran strategiasta Talonen vastasi: "Se on se, että panostamme näiden palveluliiketoimintojen kehittämiseen voimakkaasti. Palveluliiketoiminnoissa kolme tytäryhtiötä, Zed, SmartTrust ja Plaza, ovat kaikkien pisimmällä, mutta eivät ainoita." Lausunto paljasti kadunmiehellekin, että Soneralla ei ole hajuakaan strategiasta, jos kerran yrityksen hallituksen puheenjohtajakaan ei osaa tuon parempaa lausua. Strategiana oli siis se, että ei ole strategiaa.

Kohun vähättelyä

Iltalehdessä 26.1.2001 julkaistussa uutisessa Markku Talonen lausui: "Minun tehtäväni ei ole arvioida Helsingin Sanomien journalistista tasoa. Ei minulla ole siihen muuta sanottavaa. Niin kuin jutussa oli todettukin, että jotkut nimettöminä pysyvät juoruajat lausuvat jotakin, joka jääköön minun osaltani omaan arvoonsa."

Soneran strategiasta Talonen totesi: "Strategiahan on semmoinen asia, joka pitää olla ja jota koko ajan tarkkaillaan ja tarvittaessa sitä myös muutetaan. Tässä suhteessa on kiinnostus Soneraan kohdistunut hyvin voimakkaana. Soneran strategiaa on aika ajoin täsmennetty, tarkistettu, kirkastettu. Ja se toimii minun mielestäni varsin hyvin." Todellisuudessa Soneran strategia jäi lähinnä liiketoiminnan kuvailun tasolle.

Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen palkkiot strategiakonsultoinnista mm. Strategos ja McKinsey -konsulttiyrityksien ulkomaan yksiköille. Todellisuudessa ko. yritykset eivät tehneet juuri mitään palkkioiden eteen. Jos olisivat tehneet, niin kai Soneralla olisi ollut edes jonkinlainen liiketoimintastrategia käytössään? Minne palkkiot joutuivat?

Talonen väitti julkisuudessa ottavansa Soneraa ympärillä olevan kahinan rauhallisesti ja ilmoitti Soneran hallituksen pystyvän selviytymään väitetyistä ongelmista. Näin sanoessaan hän tuli myöntäneeksi kritiikin oikeaksi. Todellisuudessa Talonen ei ottanut kohua lainkaan rauhallisesti, vaan hikoili neuvottomana huoneessaan tietämättä, mitä tekisi. Hän olisi voinut alkaa johtaa Soneraa hallituksen puheenjohtajan suomin valtuuksin ja selvittää Soneran valtoimenaan velloneen kriisin. Tähän hänen kykynsä ja kanttinsa ei riittänyt. Sen sijaan hän antoi alaisensa eli Relanderin jatkaa kaaoksen lisäämistä Soneran sisällä.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö sanoi 25.1.2001 iltapäivällä Ylen radiouutisille, ettei valtion ole syytä kiristää valvontaa Sonerassa. Niinistön kommentin mukaan "valtio tekee sen, mitä huolellinen osakkeenomistaja tekee tällaisessa tilanteessa".

Siis huolellinen osakkeenomistaja seisoo neuvottomana vieressä, kun yrityksen ja osakkeen arvo haihtuu yrityksen johdon luoman kaaoksen tuloksena taivaan tuuliin? Huolellinen osakkeenomistaja ei toimi näin varsinkaan, jos hän on yhtiön pääomistaja. Huolellinen pääomistaja ehkäisee ennakolta kriisien syntymisen ja vaihtaa epäpätevän johdon ennen kuin se tuhoaa yrityksen. Näin ei valtio-omistaja menetellyt Sonerassa. Soneran toimitusjohtaja ja hallitus vaihdettiin vuoden myöhässä. Valitettavasti. Aikooko pääomistaja kantaa vastuun teoistaan? Tuskinpa.

Kun Sauli Niinistöltä 25.1.2001 Ylen radiouutisissa kysyttiin, nauttiiko Soneran toimiva johto yhä suurimman omistajan luottamusta, hän vastasi: "Kysymys on väärin asetettu. Huolellinen osakkeenomistaja ei oikeastaan vastaa tuon tyypin kysymyksiin. Nämä ovat yhtiökokouksen, yhtiön hallituksen asioita, se pitäisi pitää mielessä." Se oli poliitikon vastaus ja harhaanjohtava sellainen.

Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen ilmoitti samana päivänä, että hän ei aio kommentoida Soneran johdon tilaa ainakaan toistaiseksi. Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunki sanoi 25.1.2001 STT:lle, että hän ei ole huomannut Soneran johdossa ongelmia. Soneran kurssi oli tuolloin 21 euroa.

Soneran hallintoneuvostoa vaaditaan hätäistuntoon

Soneran hallintoneuvoston jäsen, Metalliliiton sihteeri Erik Lindfors uskalsi kommentoida Soneran ongelmia 26.1.2001. Hänelle ongelmat eivät tulleet yllätyksenä. Lindforsin mukaan hallintoneuvosto oli kuullut Soneran johdon pahoista ongelmista jo syksyllä 2000.

HS:n 27.1.2001 ilmestyneessä lehdessä Erik Lindfors sanoi: "Sitä hämmästelin, että ne (ongelmat) oli tuotu noin tarkkaan yksityiskohtineen esille (HS:n 25.1.2001 jutussa)." Lindforsista tuli niitä harvoja Soneran hallinnon henkilöitä, jotka kommentoivat Soneran tilannetta kriisin aikana. Tämä ärsytti Relanderia suunnattomasti. Kriitikot piti vaimentaa keinolla millä hyvänsä. Piti ottaa kovat konstit käyttöön.

Liikenneministeriö ja maan hallitus olivat osittain tietoisia Soneran ja Relanderin aiheuttamista vakavista ongelmista jo syksyllä 2000. Sonera oli loppuvuonna 2000 ja vuoden 2001 alussa useaan otteeseen esillä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Maan hallitus ja liikenneministeriö uskoivat Relanderin puheisiin ja antoivat hänen syventää Soneran kriisiä. Tässä valtio-omistaja teki erittäin vakavan virheen.

Relander olisi voitu vaihtaa jo syksyllä 2000, kuten Liisa Joronen esitti Soneran hallituksessa. Markku Talonen ja valtio-omistaja tukivat Relanderia ja Relanderin korvaaminen pätevällä toimitusjohtajalla epäonnistui. Relander halusi kostoksi savustaa Jorosen ulos Soneran hallituksesta. Markku Talonen ei uskaltanut puuttua Jorosen ja Relanderin väliseen kädenvääntöön. Talosen tehtäviin kuului johtaa Soneran hallitusta ja varmistaa sille työrauha. Hän epäonnistui toimissaan antaessaan Relanderin terrorisoida Soneran hallituksen työtä.

Relander ei sallinut Soneran hallituksen johtaa yhtiöjärjestyksen mukaisesti hänen työtään Soneran toimitusjohtajana. Relander päinvastoin johti Soneran hallituksen työtä. Häntä heilutti koiraa hirvittävin seurauksin. Soneran maaliskuussa 2001 erotettu hallitus ei saanut mitään otetta Relanderista.

Perjantaina 26.1.2001 Soneran hallintoneuvosto päätti pitää Metalliliiton sihteerin ja Soneran hallintoneuvoston jäsenen Erik Lindforsin vaatimuksesta 9.2.2001 ylimääräisen kokouksen käsitelläkseen kriisiä yhtiön johdossa. Markku Talonen vastusti hallintoneuvoston kokoontumista. Hän sanoi kuitenkin Kauppalehdessä 29.1.2001: "Jos Soneran sisällä on uudelleenjärjestelyyn liittyviä ongelmia, niin niiden käsittely kuuluu ensimmäisenä yhtiön johtoportaalle. Ei minulla voi olla tietenkään mitään sitä vastaan, että hallintoneuvosto kokoontuu ylimääräiseen kokoukseensa."

Talonen halusi siis hoitaa itse Soneran kriisin kuntoon, mutta ei tehnyt elettäkään asian eteen. Miksi? Siksi, että hän ajatteli kriisin korjaantuvan itsestään. Ja hän ei itse asiassa tiennyt mitä kriisi piti sisällään, sillä hänellä ei ollut mitään kosketuspintaa Soneran jokapäiväiseen elämään. Relander oli eristänyt hänet tehokkaasti työhuoneeseensa.

Liikenneministeri Heinonen kommentoi 26.1.2001 Soneran tilannetta sanomalla: "Kysymykset, joista tässä yhteydessä on keskusteltu, ovat korostetusti Soneran hallituksen ja toimivan johdon ratkaistavia kysymyksiä, ja jos ajatellaan, että siellä on uusi toimiva johto toiminut vajaan kuukauden, tietynlainen työskentelyrauha olisi paikallaan." Heinonen halusi kieltää Soneran ongelmat ja sysätä ne Soneran hallituksen ja johdon niskoille. Hän halusi livetä "pääomistajan vastuistaan".

Olennainen osa Soneran kriisin syntymisen ja hoitamisen vastuusta oli Olli-Pekka Heinosella. Hänellä oli omistajavastuun ja valtion 52 % Soneran omistusosuuden perusteella mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin Soneran päätöksiin. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan valtio-omistaja antoi Relanderin touhuta ilman mitään valvontaa.

Heinonen ajatteli, että Sonera-kohu laantuisi nopeasti ja ettei hänen tarvitsisi tehdä mitään. Tämä oli virhepäätelmä. Iltalehden pääkirjoitus totesi 25.8.2001 seuraavaa Olli-Pekka Heinosen vastuusta: "Omistaja kantaa kapitalismissa perimmäisen vastuun yrityksen menestymisestä. Valtion isännyyttä Sonerassa käyttävä Olli-Pekka Heinonen luotti liikaa yritysjohdon yltiöpäisiin visioihin."

Soneran kriisin julkitulo paljasti valtio-omistajan housut kintuissa. Valtio-omistajalla oli täysin pallo hukassa Soneran tilanteesta. Se oli hoitanut omistajavastuunsa täysin edesvastuuttomasti. Toisaalta Relander oli pyöritellyt valtion edustajia sen verran taitavasti, että se ei ollut mikään ihme. Sonerasta saatavilla myyntituloilla piti maksaa pois Suomen valtion velka. Näin Relander oli luvannut valtio-omistajalle. Mistä poliitikot saisi hullaantumaan vielä enemmän? Ei mistään.

Soneran sisäiset kriisitoimenpiteet

Soneran johdossa pidettiin kriisikokouksia yhtiön massiivisen ongelmavyyhden tultua kertaheitolla julkisuuteen. Talonen oli muutenkin ulkona Soneran asioista ja tämä julkisuus laittoi hänet erityisen tiukkaan paikkaan. Hän oli neuvoton ja täysin riippuvainen Relanderista.

Relander vaati Talosta tukemaan Soneraa ja sen pääjohtajaa. Talonen suostui. Tämä oli Talosen uran suurin virhe, joka "upotti" hänet paria kuukautta myöhemmin Soneran yhtiökokouksessa. Relander oli selättänyt Talosen täysin suvereenisti jo keväällä 2000 ja selätys jatkui edelleen.

Relander vaati siis esimiehensä Markku Talosen tukea omille toimilleen. Samaan aikaan hän ryhtyi vaatimaan kulissien takana valtio-omistajaa erottamaan Talosen ja samalla koko Soneran hallituksen. Talonen ei tietenkään tiennyt tällaisesta mitään. Relander väitti valtio-omistajalle, että koko Sonera-kohu johtui siitä, että Markku Talonen ei ollut saanut Soneran hallitusta kuriin, minkä vuoksi hallituksen jäsenet vuosivat Soneran asioita julkisuuteen. Vuotajaksi Relander väitti Liisa Jorosta.

Relander halusi päästä hankalaksi käyneestä Soneran hallituksesta eroon ja valitsemaan uuden hallituksen, johon tulisi hänelle mieluisia henkilöitä. Relanderin ajatuksena näytti olleen, että hän olisi voinut "jujuttaa" pitkään uutta hallitusta, ennen kuin se olisi päässyt kärryille Soneran ja hänen omista asioistaan. Julkisuuden kohun Soneran kriisistä Relander kuittasi kateellisten puheina.

Olli-Pekka Heinonen uskoi Relanderin puheet ja alkoi järjestellä jälleen kerran Soneran asioita Relanderin toiveiden mukaan. Tässä vaiheessa tammikuun 2001 lopulla valtio-omistajalla ei ollut tietoa siitä, että Relander oli harhauttanut sitä jo pitkään. Olisi pitänyt olla.

"Talonen tukee Relanderia"

Maanantain 29.1.2001 Iltalehden otsikkona oli: "Talonen tukee Relanderia." Talonen kommentoi Iltalehdessä 29.1.2001: "Koko homma on nyt ala-arvoista, mitä tulee yhtiön saamaan julkisuuteen. Mitä tulee yhtiöön, voi sanoa että karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Organisaatiossa tapahtui joitakin tarkistuksia. Muutokset eivät vastanneet kaikkien ambitioita uusien tehtävien osalta. Nyt näiden henkilöiden ääni kuuluu vahvasti taustalla, kun julkisuudessa nostetaan esille Soneran ongelmia."

Tämä oli paras vastahyökkäys, jonka Relander, viestintäjohtaja Jari Jaakkola ja Markku Talonen kehittivät 26-27.1.2001. Strategiana oli yrittää leimata Soneran ongelmat urallaan heikosti menestyneiden Soneran "luusereiden" kateellisiksi puheiksi. Strategia epäonnistui täydellisesti.

Keskustelu Soneran kriisistä jatkui ja siitä oli näkyvissä vain jäävuoren huippu. Tuossa vaiheessa monet ajattelivat, että Soneraa oli kohdeltu kaltoin mediassa, kun todellisuudessa Soneraa käsiteltiin silkkihansikkain.

Soneran hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo-Riitta Antvuori (kok) ilmoitti Kauppalehdessä 29.1.2001 haluavansa selvityksen Soneran ongelmista. Muut hallintoneuvoston jäsenet Lindforsia lukuun ottamatta vastasivat vaiteliaasti Soneran ongelmia koskeviin kysymyksiin. Relander piti Soneran hallitusta tiukasti otteessaan ja kielsi sitä välittämästä tietoa hallintoneuvoston "epäluotettaville" poliitikoille.

Soneran hallitus teki niin kuin Relander tahtoi. Mikäli hallintoneuvoston jäsen tuli vierailemaan Soneran hallituksen kokoukseen, piti hänen allekirjoittaa tiukka salassapitosopimus tai NDA, niin kuin Soneran slangin mukaan sitoumusta kutsuttiin.

Relander esittää Euroopan huippujohtajaa

Relander matkusti tammikuun lopulla 2001 Davosin Maailman talouskokoukseen, jonne hänet oli pyydetty paneelipuhujaksi. Tässä vaiheessa Relander uhkui itsevarmuutta ja suhtautui välinpitämättömästi syntyneeseen Sonera-kohuun. Hän halusi kuitenkin kiillottaa imagoaan ja päätti antaa Taloussanomien 31.1.2001 julkaisuun henkilöhaastattelun.

Hän väitti haastattelussa Soneran strategian olevan hyvin harkittu, eikä nähnyt mitään syytä esittää uutta strategiaa. Haastattelun mukaan Soneran oli pakko olla läsnä Saksassa umts-luvan haltijana, koska siellä on Euroopan suurin ostovoima. Siinäpä syvällinen perustelu Suomen taloushistorian suurimmalle (virhe)investoinnille!

Relander muisti muistuttaa haastattelussa, että oli juuri kätellyt Siemensin pääjohtaja Heinrich von Piereria. Tällä oli tarkoitus viestiä, että Relander oli noussut eurooppalaisten yritysjohtajien raskaaseen sarjaan. Tämä oli siis Relanderin näkemys. Totuus oli hieman karumpi.

Muutaman kuukauden päästä Relander paljastui yhdeksi kaikkien aikojen epäonnistuneimmaksi yritysjohtajaksi Euroopassa. Relander ei ole vielä tähän päivään mennessä pysynyt myöntämään tätä itselleen. Omasta mielestään hänen nerouttaan ei vain ole ymmärretty. Mitä siitä, jos hän aiheutti Suomen taloushistorian suurimmat tappiot toimillaan. Yli-ihmisillä on oikeus sellaiseen.

Relander myönsi Taloussanomien haastattelussa, että Soneralle olisi riittänyt pienempikin pala Saksan umts-lisensseistä. Miksi Sonera ei siis hankkinut pienempää palaa, kun se oli täysin mahdollista? Siksi, että Relander halusi ison palan.

Iltalehti otsikoi 7.2.2001 Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunkin sanomaksi: "Relanderilla täysi luottamus." Saapunki totesi Iltalehdessä 7.2.2001 asiantuntevasti: "Olen seurannut Relanderia hänen toimintojensa kautta Sonerassa ja niihin toimintoihin liittyen minulla on täysi luottamus häntä kohtaan." Pauli Saapunkin mukaan Soneraa ei ole johdettu huonosti missään vaiheessa. Totuus oli täydellisen päinvastainen. Antoiko Saapunki harhaanjohtavaa tietoa pörssiyrityksen tilasta sen ylimpänä hallinnollisena tahona? Kyllä antoi. Hänen olisi pitänyt pidättäytyä lausuntojen antamisesta, jos hänellä ei kerran ollut käytettävissään oikeaa tietoa Soneran tilanteesta.

Soneran hallintoneuvosto kokoontuu hätäistuntoon 9.2.2001

Soneran hallintoneuvosto kokoontui 9.2.2001 aamupäivällä hätäistuntoon käsittelemään Soneran kriisiä. Relander kertoi kokouksessa samat tarinat kuin aina aikaisemminkin ja hallintoneuvosto kuunteli kiltisti. Soneran asioita julkisesti kommentoinut Erik Lindfors ei saanut esitettyä kaikkia haluamiaan kysymyksiä. Kokouksessa piti käsitellä Soneran kriisiä, mutta se meni Relanderin kommentteja kuunnellessa.

Soneran hallintoneuvoston jäsen, TKK:n professori Raimo Kantola valmisteli Soneran 9.2.2001 hallintoneuvoston kokousta varten viisisivuisen kirjelmän, jossa hän arvosteli Soneran toimia. Kirjelmän mukaan Sonera oli siirtymässä liian nopeasti verkko-operaattorin roolistaan palvelubisnekseen ja väheksymässä näin ydinosaamistaan. Kantolan mielestä Soneran oli pysyttävä teleoperaattorin roolissaan ja olla tässä paras. Kantola oli täydellisen oikeassa, ja oli hämmästyttävää, että Soneran hallitus ja hallintoneuvosto ei ymmärtänyt tätä.

Kantola epäili verkosta irrallaan olevan palveluliiketoiminnan menestymisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Zed yritettiin saada menestymään sellaisissa maissa, joissa Soneralla ei ollut omaa matkapuhelinverkkoa. Kantola arveli kirjelmässään, ettei Sonera tai mikään muukaan teleoperaattori pysty kilpailemaan internet-pankkien tai internet-pörssivälittäjien kanssa, sillä operaattorilla ei ole näiden ydinosaamista.

Kantola epäili Soneran kykyä luoda palveluliiketoiminnoistaan maailmanlaajuisia brandeja. Kantola piti huolestuttavana, ettei Soneran teknologiaväki saanut ääntään kuuluviin kaiken hypettämisen rinnalla. Soneran teknologiajohtaja Jari Mielonen oli aivan liian pehmo ja epäpätevä tuomaan teknologianäkemystä esiin. Kantola kirjoitti: "Näyttää siltä, että pidemmällä ja keskipitkällä aikavälillä tässä ollaan vaarantamassa Soneran kilpailuedun perustaa joidenkin lyhytnäköisten tavoitteiden takia." Kantola peräsi Soneran hallitusta ja toimivaa johtoa ottamaan kantaa näihin asioihin.

Relander tyrmäsi täysin Kantolan kirjelmän ja kielsi sen käsittelyn Soneran hallituksessa. Soneran hallintoneuvostossa siihen ei osattu ottaa mitään kantaa. Kantola oli kuitenkin niitä harvoja Soneran hallinnon jäseniä, jotka viitsivät paneutua syvällisesti Soneran asioihin.

Missä näkyi esimerkiksi kyvykkääksi mainostetun Hartwallin toimitusjohtaja Jussi Länsiön käden jälki Soneran hallituksen jäsenenä? Eikö esimerkiksi hänen olisi pitänyt kysellä juuri samoja asioita kuin Kantola ja pitää huoli siitä, että isoja virheitä ei tehdä? Jussi Länsiö sai ainoana jäsenenä jatkaa Soneran hallituksessa kevään 2000 hallitusremontin jälkeen. Millä perusteella ja millä näytöillä, voi perustellusti kysyä.

Relander väitti hallintoneuvoston hätäkokouksessa, että Soneralla on johtoryhmä, joka toimii saumattomasti. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Samassa kokouksessa piti Relanderin vaatimuksesta käsitellä Soneran optioehtojen höllentämistä, mutta hallintoneuvosto ei uskaltanut ottaa asiaa esille.

Soneran hallintoneuvoston kokouksen jälkeen puheenjohtaja Pauli Saapunki astui taas TV-kameroiden eteen sanoakseen ylpeänä: "Soneran johto sai hallintoneuvoston saumattoman tuen." Saapunki lausui myös: "Jos jossain perheessä lapset menee kertomaan, että isä löi äitiä, tai äiti menee kertomaan, että poika antoi isälle turpaan eilen, niin sen perheen elämä ei ole helppoa jatkossakaan ja minusta tässä on samanlaisesta asiasta kysymys." (Talouselämä 6/2001).

Halusiko Saapunki siis kertoa, että Relander oli antanut isälle eli Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Taloselle "turpaan", vai mitä? Jos tämä oli viestin tarkoitettu sisältö, niin se piti paikkansa. Relander selätti Talosen täydellisesti jo keväällä 2000 näiden kahden sopiessa työnjaosta. Jos Saapungin tarkoituksena oli kertoa, että Relanderin Soneraan luoma johtamiskulttuuri muistutti turpaan antamista, niin hän oli oikeassa. Tyhjentävä ja hyvä kommentti siis Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunkilta!

Björn Sundell kirjoitti Hufvudstadsbladetissa 9.2.2001: "Ongelmana on se, että yhtiö (Sonera) ei ole kansainvälinen. Sen juuret ovat ankkuroituneet syvälle suomalaiseen teleliiketoimintaan. Askel tämän päivän todellisuudesta huomisen visioihin on pitkä. Kansainvälistä pätevyyttä voi harvoin ostaa; se rakennetaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Oppiaika on perinteisesti ollut vuosia, joskus vuosikymmen. Ilman tätä pätevyyttä Soneran yritys ottaa Eurooppa ja maailma rynnäköllä ei vaikuta erityisen uskottavalta."

Sundell oli oikeassa Soneran kansainvälisen pätevyyden suhteen. Relander itse ja hänen sisäpiirinsä harmiat, vareliukset, sonkinit, ignatiukset ja jaakkolat olivat täysiä nöösipoikia kansainvälisessä kovassa teleoperaattoripelissä. Miksi kukaan ei nähnyt tätä? Ko. sisäpiirillä ei ollut mitään näyttöjä menestyksellisen kansainvälisen liiketoiminnan rakentamisesta. Relander oli ostellut voitollisesti osuuksia kansainvälisistä korkean teknologian yrityksistä Soneralle, mutta kuka tahansa kadunmies olisi pystynyt samaan vuosien 1999-2000 nousevien kurssien markkinoilla. Teknologiayritysten kurssien laskiessa syksystä 2000 alkaen voitollisena pidetyt ostokset kääntyivät tappioiden suuntaan.

Miten yhtiö oli pystynyt piilottelemaan Relanderin luomaa Soneran täydellistä kaaosta näinkin pitkään? Pelolla. Relander käytti äärimmäisiä keinoja Sonerassa. Miten median edustajat eivät tienneet kriisistä mitään? Hyvä kysymys. Kukaan toimittaja ei vain viitsinyt harrastaa tutkivaa journalismia. Ja Relander osasi sisäpiireineen pitää Soneran suut supussa.

Syyllisten jahtaamista

Relander vaati sisäpiiriään selvittämään kaikin mahdollisin keinoin ja resurssein, ketkä olivat vuotaneet Soneran ongelmat julkisuuteen. Sisäpiirillä ei ollut hajuakaan "syyllisistä", minkä vuoksi kaikki soneralaiset olivat epäilyksenalaisia. Kaikki muu laitettiin Relanderin määräyksestä sivuun syyllisten löytämiseksi. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa.

On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään Relander määräsi jäljitettäviksi kaikki lehtiin ja median edustajiin lähteneet tai sieltä Soneraan saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan asiantuntija! Tiettävästi erään merkittävän lehden toimittajat pääsivät perille tästä puheluiden jäljittämisestä. Sana Relanderin kovista konsteista levisi toimittajien keskuudessa.

Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään. Poikkeuksina olivat muutamat ammattilaiset, jotka huomasivat omaa sähköpostiaan vakoiltavan. Relander oli siis ilmeisesti valmis aivan mihin tahansa, jotta hän saisi pitää valtakuntansa.

Keväällä 2000 Relander alkoi saatujen tietojen mukaan pystyttää Soneraan "Rellu-radiota", joka oli Soneran sisäinen vakoilujärjestelmä. Siihen kuului ilmeisesti useita Relanderin agentteja, joiden tarkoituksena oli vakoilla Soneran yksiköitä ja raportoida tapahtumista suoraan Relanderille.

Esimerkiksi erään laatupäällikön nimikkeellä toimivan henkilön tehtävänä oli haastatella äärimmäisen luottamuksellisesti Soneran johtoa heidän työtehtäviensä sisällöstä ja kehittämisestä. Todellisuudessa tarkoituksena oli vakoilla johdon toimia ja toimittaa haastattelujen sisältö suoraan Relanderille. Tällaisia agentteja oli useita, ja he eivät pääsääntöisesti tienneet toistensa toimista. Henri Harmiasta tuli kesäkuussa 2000 Relanderin esikunnan päällikkö, ja hän hoiti saatujen tietojen mukaan agenttien toiminnan koordinoimisen. Kaikista agenteista ei Harmiakaan tiennyt. Pitihän jonkun vakoilla hänenkin toimiaan.

Venäjän mafia tukena?

On esitetty väitteitä (mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siitä, että Relander käytti apunaan myös Venäjän mafiaa asioidensa hoidossa. Tämä keino tehosi tiettävästi erittäin hyvin.

Esimerkiksi erään äänekkäästi Soneran asioita kommentoineen Soneran hallinnon jäsenen kommentit julkisuuteen vaimenivat merkittävästi mafiamiesten otettua häneen yhteyttä. Mafiamiehiä käytettiin luultavasti vaientamaan myös muita Relanderin vastustajia. Mafiamiehet eivät tiettävästi käyttäneet fyysistä väkivaltaa. He toimivat herrasmiesmäisesti, mikä vain lisäsi heidän tehoaan.

Tällainen toimintatapa on uusi ilmiö Suomen liike-elämässä, jossa ei ole tapana käyttää mafiaa liiketoimien hoitamisessa. Poikkeuksena taitaa olla huumekauppa ja ilotyttötoiminta. Relander oli hurmaantunut Soneran Turkin liiketoimien hoitamisen yhteydessä näkemäänsä mafian käyttöön Turkin liike-elämässä ja halusi itsekin perehtyä asiaan. Me kaikki toivomme hartaasti, että tämä käytäntö ei leviä laajemmin Suomen liike-elämään.

Soneralaisten uhkailua

Relander piti helmikuussa 2001 luentotilaisuuden Teollisuuskadun auditoriossa Soneran ylimmälle ja keskijohdolle. Tilaisuudessa Relander vaahtosi raivokkaana ja vaati Sonera-kohun aiheuttaneiden syyllisten kaivamista esiin. Hän uhkaili eri sanakääntein alaisiaan ja esitteli uudelleen moneen kertaan esittelemänsä ontot strategiakalvot. Relander oli kiihtyneessä mielentilassa koko tilaisuuden ajan. Monet kuulijat pelkäsivät ja tunsivat olonsa ahdistuneeksi.

Relander sanoi luentotilaisuudessa median leikkaavan viipaleita Soneran "strategiamakkarasta" ja analysoivan niitä palan kerrallaan. Tämäkin sanavalinta kuulosti kummalliselta monen kuulijan mielestä. Relanderin mukaan tämä oli väärä tekniikka. Hänen mielestään medialla ei ylipäätään ollut oikeutta käsitellä Soneran asioita ja strategiaa. Relander suhtautui vihamielisesti median edustajiin ja hän vältti haastattelujen antamista.

Luentotilaisuus siirrettiin helmikuussa 2001 Soneran intranettiin ja esimiehille annettiin ohjeet kannustaa alaisiaan katsomaan vajaan tunnin luento netistä. Relander vaati "kätyreiden" paljastamista ja antoi ymmärtää, että myös heidän kanssaan veljeileviä odottaisi karmea kohtalo. Tämä aiheutti monille ihmisille vakavaa henkistä pahoinvointia.

Eron pohjustaminen

Relander alkoi varotoimenpiteinä tammikuun 2001 Sonera-kohun jälkeen pohjustaa uutta työpaikkaa ja matkusti ahkerasti helmikuusta 2001 alkaen Soneran rahoilla bisnesluokassa Lontooseen ja Yhdysvaltoihin neuvottelemaan kiinnostavista työpaikoista. Accel Partnersin pääkonttorissa Yhdysvaltain Palo Altossa hän vieraili muutamaan kertaan. Relander kävi neuvottelut Soneran toimitusjohtajana, eikä Accel Partnersilla ollut mitään vihiä siitä, että hänen asemansa oli hyvin heikko. Relander ehti tehdä osakassopimuksen Accel Partnersin kanssa hyvissä ajoin ennen kuin AC:lle paljastui Relanderin todellinen tilanne.

Relanderin piti lisäksi pohjustaa hyvä syy erota Sonerasta, jos paikat kävisivät liian kuumiksi. Ja vihdoin hän kehitti hyvän suunnitelman helmikuun alussa 2001. Hän väitti Soneran johtoryhmälle ja poliisille, että häntä ja hänen perhettään vainotaan. Tämä ei pitänyt tietenkään paikkaansa. Relander alkoi käyttää luotiliivejä ja henkivartijaa. Luotiliivejä Relander piti aina päällään, ja henkivartija seurasi hänen mukanaan joka paikkaan. Tämä luotiliivi-henkivartija-näytelmä huvitti asiaa seuranneita soneralaisia. Nämä tiesivät asian olevan harhautusta.

Sonera oli siis päässyt ongelmineen julkisuuden valokeilaan, mikä alkoi hermostuttaa poliitikkoja helmikuussa 2001. Lipposen hallituksen sisäpiiri patisti liikenneministeri Olli-Pekka Heinosta ottamaan tilanne haltuun. Heinonen oli kovan paikan edessä. Jotain piti tehdä, mutta mitä?

Soneran tilinpäätös vuodelta 2000

Sonera julkisti 12.2.2001 vuoden 2000 tilinpäätöksen. Tilinpäätöksen tiedotustilaisuudessa Relander vähätteli yhtiön tilasta syntynyttä kohua. Hän sanoi: "Se (kohu) on aiheuttanut merkittävää itsetutkiskelua ja siitä aiheutuvaa johtopäätösten tekemistä." Tuolloin Relander etsi jo kuumeisesti uutta työpaikkaa, sillä hän tiesi lopun alun olevan käsillä. Yleisradion radiouutisten haastattelussa 12.2.2001 Relander piti Soneran ympärille syntynyttä kohua kohtuuttomana. Kohu oli tosiaan kohtuuttoman pientä. Faktat ja Soneran kriisin syvyys olisivat edellyttäneet suurempaa kohua.

Tilinpäätöksen tiedotustilaisuudessa 12.2.2001 Relanderilta kysyttiin umts-riskeistä ja hän vastasi: "Kaikessa liiketoiminnassa on riskinsä." Heikkohermoista ja talousasioihin perehtynyttä hirvitti Soneran välitilinpäätösten lukujen katselu. Yhtiöllä oli korollista velkaa 34,5 miljardia markkaa, kun sitä vuotta aiemmin oli ollut 7,7 miljardia markkaa.

Sonera maksoi vuoden 2000 aikana 24 miljardia markkaa neljästä umts-luvasta Euroopassa. Luvat rahoitettiin lyhytaikaisella lainalla. Soneran taseen loppusumma oli noussut 58 miljardiin markkaan, joka oli siis viisi kertaa suurempi kuin yhtiön 12 miljardin liikevaihto. Helsingin Sanomien Mikä tulos -analyysissä Soneran tähtiluokitus aleni talvella 2001 edellisen vuoden neljästä kahteen. Ja pahempaa oli tulossa. Sonera oli matkalla kohti konkurssia, johon se olisi joutunut ilman valtion rahoitustukea uusannin muodossa vuoden 2001 lopussa.

Relander vaati vuoden 2000 optio-ohjelman ehtojen höllentämistä

Relander oli vaatinut aikaisemmin uutta optio-ohjelmaa käsiteltäväksi Soneran hallintoneuvostossa, koska vuoden 2000 optio-ohjelma ei näyttänyt tuottavan mitään Soneran osakekurssin syöksyn myötä. Relander siis halusi lisää optioita palkkiona siitä, että hän oli saanut Soneran kurssin sukeltamaan ja tuhannet sijoittajat menettämään omaisuutensa.

Ylimääräinen hallintoneuvoston kokous ei uskaltanut ottaa optioasiaa käsittelyyn 12.2.2001 hätäkokouksessaan. Soneran kriisistä noussut valtava mediakohu ei saanut Relanderia muuttamaan mieltään, vaan hän vaati edelleen optio-ohjelman uudistamista. Relander halusi höllentää Soneran vuoden 2000 optio-ohjelmaa siten, että kaksi vanhaa vuoden 2000 optiota olisi voinut vaihtaa yhteen uuteen optioon, jonka ehtoja olisi kevennetty tuntuvasti. Ilta-Sanomien pääkirjoitus otsikoi 14.2.2001 Relanderin optiovaatimuksista: "Röyhkeää ja pöyristyttävää" ja "Uusi optio-ohjelma tarvitaan, koska vanha ei tuottanutkaan miljoonia toimitusjohtaja Relanderille".

Relander oli hyväksyttänyt uuden höllennetyn optio-ohjelman Soneran hallituksessa. Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen puolsi kiivaasti vuoden 2000 optio-ohjelmaa ehtojen höllentämistä, sillä se olisi tuonut hänellekin mahdolliset miljoonien lisätulot. Liisa Joronen vastusti optio-ohjelman ehtojen höllentämistä.

Soneran hallituksen ehdottamasta (lue: Relanderin vaatimasta) optio-ohjelmasta nousi kohu. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi helmikuussa 2001 Soneran optio-ohjelman muutoksen, joskin ministeri Suvi-Anne Siimes (vas) arvosteli päätöstä voimakkain sanoin Iltalehdessä 13.2.2001.

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Ralf Sund moitti optio-ohjelmaa Iltasanomissa 14.2.2001 "äärimmilleen viedystä ahneuteen liittyvästä röyhkeydestä". Tällaisia sanankäänteitä kuulee harvoin suomalaisessa mediassa. Kohu nousi niin valtavaksi, että Olli-Pekka Heinonen ilmoitti etukäteen Soneran yhtiökokouksen hylkäävän ehdotuksen maaliskuun 2001 kokouksessaan. Tästä alkoi Heinosen ministeriuran lopun alku. Heinonen siirtyi YLE:n johtajaksi vuoden 2002 alussa. Sonera oli polttanut hänet poliittisesti loppuun.

Iltalehden pakinoitsija Pikkutakki kirjoitti 17.2.2001 Soneran kuvioista otsikolla "Teletapeilta vietiin Teletipit" seuraavaa: · "Soneran pomot ovat nyt löysässä kuin lehdet puissa syksyllä." · "Montako Soneran johtajaa tarvitaan vaihtamaan kännykkään Sim-kortti? - Ettäs kehtaat kysyä. Siellä ei ole nyt työmotivaatiota, kun Olli-Pekka kaatoi uudet optiot." · "Kuinka huonosti pitää Soneralla mennä, ettei Kaj-Erik Relander kehtaa mankua optioita itselleen? - Niin huonosti, että firman toimitusjohtaja on vaihdettu." · "Irtolainen oli ennen ihminen, jolla ei ole vakituista asuntoa. Nykyisin sillä tarkoitetaan Soneran johtajia, jotka eivät saa optioita." · "Onkohan Sonerassa tehty jotain pieleen, kun pörssikurssi on valunut aivan pohjaan? - On. Pomoille on maksettu liian pienet optiot."

Relander antoi helmikuussa 2001 haastattelun A-talkin maanantaiohjelmaan. Hän oli miettinyt pitkään haastattelun taustaa yhdessä viestintäjohtaja Jari Jaakkolan kanssa ja sellaiseksi valittiin Soneran Telegalleria Vallilan Elimäenkadulta. Relander oli haastattelussa hapuileva, vaikka tarkoituksena oli vahvistaa hänen ryvettynyttä kuvaansa. Haastattelu meni täysin penkin alle, ja Relander oli raivoissaan.

Toimittaja Risto Johnssonin haastattelussa Relander väitti omien optioidensa kuuluvan yksityisen talouden piiriin. Media löysi Relanderista ja dopingista kärynneestä Jari Isometsästä yhteisen piirteen. Molemmat katsoivat, että tietyt asiat eivät kuulu julkisuuden piiriin. Relander rajasi Sonera-optioidensa rahastuksen henkilökohtaisen talouden piiriin. Isometsä puolestaan katsoi, että hänen verimanipulaationsa yksityiskohdat olivat hänen henkilökohtaisia asioitaan. Molempien herrojen etiikka ei ollut vakaimmalla mahdollisella pohjalla.

Uuden toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan haku alkaa

Nelosen 19.2.2001 talousuutisten mukaan Soneralle etsittiin uutta toimitusjohtajaa. Esillä oli uutisen mukaan ollut johtaja Harri Hollmén yrityksen sisältä ja Nokian johtaja Sari Baldauf. Nelosen talousuutisten pyytäessä kommenttia Soneran viestintäjohtaja Jari Jaakkolalta tämä käyttäytyi karkeaksi luokiteltavalla tavalla ja tiettävästi uhkasi Nelosta oikeustoimilla, jos uutinen esitettäisiin televisiossa. Uuden toimitusjohtajan haku oli kuin olikin alkanut.

Lipposen hallituksen sisäpiirissä Soneralle oli alettu etsiä uutta toimitusjohtajaa helmikuun 2001 alussa. Relanderille tästä ei kerrottu. Samaan aikaan käynnistyi myös uuden hallituksen puheenjohtajan etsintä, mistä ei tiedotettu Soneran hallituksen puheenjohtaja Markku Taloselle. Soneran kriisistä oli tullut valtava poliittinen riippakivi Lipposen hallitukselle ja jotain piti tehdä nopeasti.

Dagens Industrin 22.2.2001 numeron otsikkona oli: "Galopperande kris i finländska Sonera." Lehti uskoi tietoihinsa pohjautuen Relanderin joutuvan vetäytymään yhtiön johdosta. Lehden mukaan Relanderin johtamiskykyjä on epäilty yhtiön sisä- ja ulkopuolella. Yhtiön ongelmina lehti piti avainhenkilöiden siirtymistä muihin tehtäviin, edellisen osavuosikatsauksen yllätyksettömyyttä ja luottokelpoisuuden laskua. Lehti oli oikeassa.

Seuraajaksi lehti (DI) veikkasi Nokia Networks Oy:n toimitusjohtaja Sari Baldaufia. Hänen nimensä oli esillä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, mutta kukaan ei ollut kysynyt Baldaufin suostumusta tehtävään. Baldauf ei ollut kiinnostunut. Sonera oli sellaisessa kunnossa, että asia ei kiinnostanut Baldaufia tai ketään muutakaan kovan tason johtajaa; eikä edes keskitason johtajaa.

Keskiviikkona 28.2.2001 Iltalehti otsikoi: "Valtio etsii Soneralle uutta toimitusjohtajaa." Jutun mukaan Relander ei enää nauttinut pääomistajan luottamusta. Tieto piti paikkansa. Uuden johtajan piti palauttaa usko Soneraan.

Iltalehti Online kysyi lukijoiltaan 26.2.2001: "Pitäisikö Kaj-Erik Relanderin erottaa paikaltaan?" Tulos oli murskaava. Kyselyyn vastanneista 84 % halusi erottaa Relanderin. Puoltavista 16 % määrän äänistä suurin osa tuli tiettävästi Soneran viestintäosastolta Jari Jaakkolan junailemana.

Yhdysvaltojen AOL-keskustelulinjalla käytiin Soneraa puoltavaa keskustelua kevään 2001 aikana. Myös tämä keskustelu oli saatujen tietojen mukaan Soneran itsensä toimeenpanema eli huijausta. Soneran ihmiset esiintyivät yhdysvaltalaisina sijoittajina ja liike-elämästä kiinnostuneina keskustelijoina AOL:n keskustelupalstoilla ja puolsivat tiukasti Relanderin asemaa ja yrityksen mainetta edelläkävijäyrityksenä. Tällainen toiminta ei kuulune kaikkien pörssiyritysten normaaliin toimintaan.

Relanderin talousepäselvyydet

Osaltaan uuden toimitusjohtajan valintaa vauhditti se, että Sonerasta alkoi tihkua tietoja Relanderin mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä yhtiön varoilla. Tietojen mukaan Relander oli antanut kymmenien miljoonien markkojen konsulttitoimeksiantoja ulkomaisille konsulttiyrityksille. Merkittävä osa näistä Soneran rahoista ohjautui mahdollisesti jonnekin aivan muualle.

Relander tiettävästi antoi mittavia strategiatoimeksiantoja kymmenien miljoonien markkojen palkkioilla. Kävivätkö toimeksiannon saaneet konsultit vain muodon vuoksi juomassa kahvia Sonerassa ja asumassa muutaman päivän hotelli Kämpissa ennen kotimaahansa paluutaan? Menivätkö kaikki rahat oikeisiin osoitteisiin? Suuria konsulttitoimeksiantoja saivat muun muassa Strategos, McKinsey ja useat investointipankit.

Myös Soneran ulkomaisten tytäryhtiöiden markkinointiin sijoitettiin kymmeniä miljoonia markkoja. Sopimukset ja yhtiöt ketjutettiin markkinointiprosessissa niin taitavasti, että Soneran taloushallinnolla ja tilintarkastajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvittää rahavirtojen kulkua. Selvitetäänkö näiden virtojen ja mahdollisten "sivupurojen" suuntaa ikinä? Tuskin. Ainoastaan erittäin huolellinen erityistilintarkastus voisi paljastaa mahdolliset epäselvyydet ja lukujen suuruudet.

Toisaalta Relander toimi toimitusjohtajan tehtävänsä jälkeen Soneran hallituksen puheenjohtajan neuvonantajana vuoden 2001 loppuun saakka. Jos tarvetta talousepäselvyyksien ja väärinkäytösten peittelemiseen olisi ollut, aika neuvonantajana olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden niiden tehokkaaseen häivyttämiseen. Samalla olisi myös katkaistu sytytyslanka uhkaavalta poliittiselta aikapommilta. Ketkä tiesivät Soneran sisällä Relanderin mahdollisista talousepäselvyyksistä? Useat tahot, mutta kukaan ei uskaltanut tarkemmin selvitellä näitä asioita. Kenen olisi pitänyt selvittää nämä epäilyt? Soneran sisäisen tarkastuksen ja talous- ja rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen.

Ignatius oli hukannut jo Tamron Norjan yksikössä 40 miljoonaa markkaa toimiessaan Tamron talousjohtajana ennen Soneraan tuloaan. Miten hän olisi voinut pysyä mahdollisten erilaisten harhautusten ja monimutkaisten sopimus- ja yhtiöketjutusten jäljillä? Ei mitenkään. Eikä Ignatiuksella ollut vähäisintäkään halua selvittää näitä mahdollisia merkittäviä talousepäselvyyksiä. Hänhän kuului Soneran ylimpään johtoon ja Relanderin sisäpiiriin. Oliko Ignatius mukana mahdollisissa talousepäselvyyksissä vai ei? Tätä sopii kysyä.

Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, millä rahoilla Relander osti merkittävän osakkuuden uudesta työpaikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel Partners -pääomasijoitusyhtiöstä, jonka yhdeksi pääosakkaaksi (General Partner) hän siirtyi kesällä 2001? Yhtiön markkina-arvo on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 % osakkuuden hinta ko. yhtiöstä on satoja miljoonia markkoja. Mistä Relander on voinut hankkia tuollaiset rahat?

Relander sai Sonerasta optioina ja palkkoina vuosina 1998-2001 noin 10 miljoonaa markkaa. Tästä summasta merkittävä osa kului Relanderin Espoon Westendin omakotitalohankkeeseen. Relanderhan asui Espoon Haukilahdessa vaatimattomassa rivitaloasunnossa ja alkoi rakentaa omakotitaloa Westendistä ostamalleen arvotontille syksyllä 2000. Relanderille on siis voinut jäädä säästöön korkeintaan pari kolme miljoonaa markkaa.

Relanderin Soneran toimitusjohtajuuden assistentti Terhi Veijalainen luultavasti tiesi näistä asioista. Siksi Relanderin pitikin ottaa hänet mukaan assistentikseen Accel-yhtiöön tiettävästi huippupalkalla. Hänen oli hankittava Veijalaiselle loistokaksio Lontoon keskustasta. Assistentit eivät juuri normaalisti asu sellaisissa. Terhi Veijalainen on tosin edelleen myös Soneran henkilöstölistoilla, joiden mukaan hän on virkavapaalla Soneran johdon assistentin tehtävästä vuoden 2002 loppuun asti.

Mikäli Kaj-Erik Relander haluaa kiistää häneen kohdistuvat epäilyt talousepäselvyyksistä, hän voi antaa vapaaehtoisesti kattavan ja valaehtoisen selvityksen raha-asioistaan. Samoin hän ja Accel Partners -riskirahoitusyhtiö voivat julkistaa osakkuussopimuksen ja siinä olevan kauppahinnan osakkuudesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tällaista selvitystä. Uskaltaako valtio lähteä vaatimaan tällaista? Tuskin. Sieltä voisi paljastua liian suuria luurankoja. Haluavatko veronmaksajat ja rahansa Soneraan sijoittaneet nähdä ko. selvityksen? Kyllä haluavat!

Relander ja Juha Varelius ottivat Zedin markkinointivastuut pois Sonera-konsernin markkinointijohtaja Jane Moilaselta kesällä 2000. Näin Moilanen jäi ulos Zedin kansainvälisistä markkinointitoimenpiteistä, joissa liikkuivat satojen miljoonien markkojen rahasummat. Näidenkin rahasummien liikuttelusta ulkomailla saattaa löytyä mielenkiintoisia valonarkoja piirteitä, jos joku on kiinnostunut niitä selvittämään. Zedin kansainvälistä markkinointia hoiti Vareliuksen valitsemat yhdysvaltalaiset ja englantilaiset mainostoimistot, joihin Varelius henkilökohtaisesti hoiti yhteydet.

Yhtiökokous vaihtoi hallituksen ja lopetti hallintoneuvoston

Relander oli onnistunut pitämään Soneran tilan salassa, ja kriisin paljastuminen tuli yllätyksenä myös Lipposen hallituksen sisäpiirille. Olli-Pekka Heinonen laitettiin hoitamaan asia kuntoon ja keräämään poliittiset pisteet hallitukselle.

Soneran yhtiökokous kokoontui 21.3.2001. Kokouksesta odotettiin värikästä. Olli-Pekka Heinonen oli ilmoittanut jo aiemmin hylkäävänsä yhtiökokouksessa Soneran johdon vaatiman uuden optiojärjestelmän. Lipposen hallituksen sisäpiiri oli kirjoittanut käsikirjoituksen Olli-Pekka Heinoselle yhtiökokousta varten. Tällä käsikirjoituksella piti ostaa takaisin valtio-omistajan menetettyä mainetta pörssiyritysten omistajajohtajana. Kyseessä oli itse asiassa myös koko Lipposen hallituksen maine. Pauli Saapunki ei ilmaantunut enää kameroiden eteen ilmoittamaan, että Sonerassa oli kaikki hyvin. Häneltä hävisi hallintoneuvosto alta.

Soneran hallintoneuvosto lakkautettiin maaliskuun 2001 yhtiökokouksessa. Hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen sai potkut, ja koko hallitus Jussi Länsiötä lukuun ottamatta vaihdettiin. Markku Talonen sai tietää potkuistaan vain hetkeä ennen yhtiökokouksen alkua. Hän koki elämänsä järkytyksen saadessaan potkut Soneran hallituksen puheenjohtajan paikalta. Yhtiökokouksen jälkeen hän sanoi toimittajille lähtevänsä hiihtämään.

Markku Talonen ei löytänyt yrityksistään huolimatta vastaavantasoista työpaikkaa, johon hän oli tottunut aiemmin. Olihan hän toiminut Orionin ja Instrumentariumin toimitusjohtajana ennen Soneran päätoimista hallituksen puheenjohtajuutta. Talosen ympärillä leijui epäilyksen pilvi. Talonen löysi vuoden 2001 kuluessa uuden työpaikan vantaalaisen väripastoja valmistavan CPS Color Groupin toimitusjohtajana. Helmikuussa 2002 hän siirtyi jyväskyläläisen sähkömittariyhtiö Enermetin toimitusjohtajaksi. Enermet on entinen Valmetin sähkömittaritehdas. Talonen on siis kokenut melkoisen arvonlaskun yritysjohtajamarkkinoilla Sonera-tehtävänsä jälkeen. Talonen vetäytyi potkujen jälkeen täysin julkisuudesta.

Uudeksi Soneran hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Hackman-konsernin toimitusjohtaja Tapio Hintikka. Hintikan Soneran hallituksen puheenjohtajan tehtävä oli sivutoiminen, ja hän käytti sen hoitamiseen yhden päivän viikossa. Mikä sai Hintikan suostumaan tähän rooliin? Hintikalle sopi kansallissankarin maine, joka olisi palkkiona kunniamerkkien ja merkittävän arvonimen lisäksi Soneran asioiden kuntoon laitosta.

Hintikka ei ollut telealan asiantuntija, vaikka oli ollut aiemmin Nokialla töissä. Tässä mielessä hän muistutti edeltäjäänsä Markku Talosta. Hintikka ei tiennyt tehtävää vastaanottaessaan urakan suuruutta. Jos hän olisi tiennyt sen etukäteen, hän ei olisi todennäköisesti suostunut tehtävään.

Soneran hallituksesta erotettu Liisa Joronen ilmoitti julkisuudessa Soneran pääongelman nimeksi Kaj-Erik Relander. Soneran uusi hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka hyökkäsi voimakkaasti Jorosta vastaan 22.3.2001 TV-uutisissa. Hintikka totesi: "Jos kentältä poistettu pelaaja jatkaa huuteluaan katsomosta, hänet poistetaan yleensä lopullisesti koko katsomoalueelta." Varsin jyrkkä kommentti henkilöstä, joka oli parhaiten ajanut osakkeenomistajien etua Soneran hallituksessa. Lisäksi Hintikka epäili Jorosen vuotaneen Soneran ongelmia julkisuuteen. Tällainen terrierimäinen käytös kuului Hintikan valtio-omistajalta saamaan toimeksiantoon.

Joronen totesi 24.1.2001 Helsingin Sanomissa: "Minä katson, että näin on. Kaikki meni hyvin kunnes Relander astui remmiin, eikä se tapahtunut kaksi kuukautta sitten vaan paljon aikaisemmin. Niin ikävää kuin ongelmat onkin panna yhteen paikkaan, niin kyllä jonkun täytyy tässä sanoa suoraan." Joronen oli valitettavasti täydellisen oikeassa kommentissaan.

Joronen jatkoi: "En halunnut koko tänä pitkänä aikana tulla julki, enkä ole kommentoinut asioita nimettömänä. Nyt katsoin velvollisuudekseni sanoa nämä asiat julkisuuteen, koska kannan huolta Sonerasta entisenä hallituksen jäsenenä. Myös sen halusin sanoa, etteivät nämä (julkisuudessa kerrotut) asiat ole tuulesta temmattuja." Soneran hallituksen toiminnasta Joronen totesi: "Jos johtoa ei pysty saamaan kuriin, pitäisi tapahtua johtajan vaihto, mutta tästähän niitä erimielisyyksiä oli." Niin oli.

Hintikan toimeksianto

Hintikka löydettiin ja suostuteltiin Soneran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi helmi-maaliskuun vaihteessa 2001. Hintikka oli aiemmin toiminut Soneran hallintoneuvoston jäsenenä. Hintikan löysi valtio-omistajan etsintätiimi. Hintikan toimeksianto oli kahtalainen.

Ensinnäkin Soneran kriisi piti oikaista ja laittaa yrityksen hallinto kuntoon. Toisena tehtävänä oli alkaa etsiä uutta toimitusjohtajaa Relanderin tilalle ja ottaa Relanderilta selvää Soneran sotkuista ja kuvioista. Hintikan edeltäjällä Markku Talosella ei ollut kanttia ja osaamista selvittää johtoportaan tekemisiä. Riittikö Hintikan kantti tähän? Osittain riitti ja osittain ei.

Hintikan piti siis imeä Relander tiedoista tyhjäksi ja heittää tämän jälkeen kuori pihalle. Hintikka hoiti tämän tehtävän niin taitavasti, ettei Relander aavistanut mitään vielä pitkään aikaan. Hintikka totesi Relanderista julkisuuteen maaliskuussa 2001: "Hän on alan globaali visionääri." Kommentin ymmärtää tietäen, että Hintikka on tunnettu hyvästä pokeristaan.

Soneran uusi hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka esiintyi hymyilevänä Talouselämän 20.4.2001 numeron kannessa yhdessä totiselta pikkupojalta näyttävän Relanderin kanssa. Hintikka ilmoitti Talouselämän sivuilla: "Firmalla on selkeä strategia. Tämän muutokseen ei ole tarvetta."

Todellisuudessa Soneran uusi strategia oli jo tuolloin valmisteilla Hintikan johdolla. Uusi ja täydellisesti muuttunut strategia julkistettiin lokakuussa 2001 valtion uusantikriisirahoituspaketin julkistamisen yhteydessä. Hintikka ja Sonera eivät voineet myöntää huhtikuussa 2001 julkisuuteen, että Sonera oli epäonnistunut Relanderin johdolla täysin toimivan strategian luomisessa ja täytäntöönpanossa. Se olisi romahduttanut sijoittajien luottamuksen Soneraan. Piti siis venyttää totuutta.

Relander oli menettänyt valtio-omistajan luottamuksen jo helmikuussa 2001 Soneran kaaoksen ja Relanderin mahdollisten talousepäselvyyksien tultua esiin. Relander joutui eroamaan Sonerasta kesäkuussa 2001.

Valtiollista sensuuria

Soneran maaliskuun 2001 yhtiökokouksen ja Soneran hallituksen uusimisen jälkeen yhtiölle toivottiin työrauhaa. Tätä työrauhaa tiettävästi terästivät myös Lipponen ja Niinistö, joiden edustajat soittelivat keskeisten lehtien päätoimittajille. Ohjeiden mukaan Sonerasta ei saanut kirjoittaa tai uutisoida mitään kielteistä nimettömiin lähteisiin vedoten, vaikka kielteiset asiat pitäisivät kuinka hyvin paikkansa. Päätoimittajat viestivät tämän ohjeen alaisilleen. Mikään lehti tai TV -kanava ei halunnut hallituksen kirousta päälleen ja Sonerasta uutisoitiin hyvin varovasti ja varmalta pohjalta.

Demareiden ja Kokoomuksen mainetta piti suojella vuoden 2003 eduskuntavaaleja ajatellen. Sonerasta uhkasi tulla tekijä, jolla tulevat eduskuntavaalit ratkaistaan henkilö- ja puoluetasolla. Jämerä ote oli siis tarpeen.

Toimittajat olivat ihmeissään. He tiesivät, että kukaan tervejärkinen ei puhuisi omalla nimellään Soneran sotkuista. Tilanne oli erikoinen. Monet tiesivät Soneran valtavista sotkuista, mutta niistä ei saanut puhua tai kirjoittaa kuin hyssytellen huhti-elokuussa 2001. Vasta elokuun 2001 uutiset yli 1000 ihmisen irtisanomisesta vapauttivat Soneraa ympäröivää uutisointi-ilmapiiriä.

Tappiollinen osavuosikatsaus

Sonera julkisti vuoden 2001 tammi-maaliskuun osavuosikatasauksen huhtikuussa. Soneran tulos ilman osakemyyntivoittoja painui odotettua raskaammin tappiolliseksi. Soneran tapana oli viritellä eri keinoin tasettaan ja tässäkin osavuosikatsauksessa taseeseen oli aktivoitu 15 miljoonan euron verran korkokuluja. Tulos ennen rahoituseriä oli 41 miljoonaa euroa tappiollinen.

Relander yritti olla huumoriveikko ja luonnehti 25.4.2001 tiedotustilaisuudessa Soneran osavuosikatsauksen tuloksen olevan "hyvän ja tyydyttävän välillä." Markkinoilla lausunto tulkittiin kummalliseksi. Soneraa piti yllä Matti Makkosen luoma kotimaan matkaviestintätoiminta. Siinä liikevoittoprosentti oli 39.

Osavuosikatsauksen julkistamistilaisuudessa Sonera julkisti muutoksia johtoryhmässään. Johtoryhmään nousivat Aimo Olkkonen, Jaakko Nevanlinna ja Relanderin pikkuserkku ja sisäpiirin jäsen Niklas Sonkin, joka vastaa Soneran strategiasta. Näin Soneran strategia pysyy "suvussa" Relanderin jouduttua poistumaan Sonerasta.