6 Saksan umts -luvan hankinta
30.01.2006 21:19 (Päivitetty: 31.01. 19:14)


Kun Relander oli saanut laitettua Talosen täysin kuriin ja hankittua täydellisen valta-aseman Sonerassa keväällä 2000, olivat vuorossa uudet kuviot. Relander halusi Euroopan teleoperaattoriyritysten tähdeksi ja keisariksi. Tämä edellytti uskottavuutta, jota saattoi lisätä umts-luvilla. Relanderin oli pakko saada hankittua Soneralle umts-lupa Englannista, jossa alkoi umts-huutokauppa kesällä 2000.

Ensin piti kuitenkin hankkia Soneran hallitukselta lupa lähteä umts-kisaan. Se oli läpihuutojuttu, ja kukaan Soneran hallituksen jäsenistä Liisa Jorosta lukuun ottamatta ei uskaltanut kysyä riskianalyysejä ja laskelmia luvan hankkimisen sopivuudesta Soneran olemattomaan strategiaan. Eihän keisarin ja neron suunnitelmia voinut kyseenalaistaa. Jos joku erehtyi kysymään Relanderilta jotain umts-luvasta, hän suuttui silmittömästi. Soneran hallitus oli Relanderin talutusnuorassa.

Soneran hallituksen päätoiminen puheenjohtaja Markku Talonen oli pääosin ulkona koko umts-kuviosta alusta alkaen, vaikka hän oli viime kädessä vastuussa osakkeenomistajille asiasta. Talonen sanoi, että "antaa poikien yrittää" tarkoittaen Relanderia ja hänen sisäpiiriään. Talonen ei tiennyt mitä umts piti teknisesti ja toiminnallisesti sisällään. Kukaan ei ollut selittänyt, eikä hän itse ollut ottanut selvää. Relander oli selittänyt Taloselle, että "umtsi" on kova juttu ja että Sonerankin pitäisi hankkia "umtsi-lupia". Talonen uskoi Relanderia.

Talosta näyttikin kiinnostavan koko Saksan umts-asiassa vain oman optiosalkun arvon mahdollinen kasvu. Optiojärjestelyjen johdosta hän ei ajanut omistajan etua, vaan omia etujaan. Optioiden epäsuotuisa vaikutus osakkeenomistajien etuihin nähden toteutui erittäin raadollisesti ja kohtalokkaasti Talosen tapauksessa.

Talonen oli Soneran päätoimisena hallituksen puheenjohtajana eläkevirassa 250 000 mk:n kuukausipalkalla + mittavilla bonuksilla odottamassa vähintään kymmenien miljoonien markkojen optiotuloja. Valitettavasti näin, vaikka valtio-omistajan tarkoituksen mukaan Talosen piti toimia Relanderin päällystakkina ja vartijana. Relander oli vain aivan liian vikkelä ja häikäilemätön Taloselle. Ja Talonen oli liian laiska hoitamaan päällystakin vastuitaan. Palkka juoksi ja optiosalkku täyttyi rehkimättäkin.

Julkisuudessa arveltiin, että Relanderilla ja Talosella oli kiireinen kesä vuonna 2000 umts-kuvioiden vuoksi. Todellisuudessa heillä oli hyvin leppoisa kesä. Optiopaketti Soneran johdolle oli saatu kasaan ennen kesälomia. Relander piti neljän viikon loman matkustellen perheensä kanssa. Talonen vietti pitkän loman Italiassa vaimonsa kanssa.

Liikenneministeriöltä lupa umts-huutokauppaan

Soneran hallituksen umts-päätöksen jälkeen piti hankkia liikenneministeriön lupa asiaan. Relander kävi useasti keväällä ja alkukesästä 2000 liikenneministeriön ylimpien virkamiesten vieraana. Usein keskusteluissa oli mukana myös liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen. Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeriö lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts-huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena myös Lipposen hallituksen sisäpiirissä. Viestin valtio-omistajan investointiluvasta Soneralle umts-luvan hankkimiseen välitti liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen.

Relander hankki umts-investointiluvan Lipposen hallitukselta mitä ilmeisimmin osin puutteellisin ja vääristellyiksi luokiteltavin tiedoin. Vastaava tilanne syntyisi, jos pankista lainaa pyytänyt yrityksen toimitusjohtaja saisi pankilta lainan vääristellyin tiedoin. Yrityksen ollessa kyvytön maksamaan lainaa takaisin ja petoksen paljastuessa vääristeltyjä tietoja antanut toimitusjohtaja joutuisi oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Joutuuko siis Relander oikeudelliseen vastuuseen tästä? Nähtäväksi jää, mutta tuskinpa.

Julkisuudessa vaadittiin syksyllä 2001 Relanderin asettamista oikeudelliseen vastuuseen. Siihen ei ollut poliittista tahtoa ja riittäviä faktaperusteita. Nyt olisi faktaperusteita, mutta onko poliittista tahtoa? Pankkikriisin vastuuoikeudenkäyntien syytteistä varmasti suurin osa nostettiin heikommilla perusteilla. Asiassa on vain se ero, että 1990-luvun holtittomissa luottopäätöksissä ei ollut mukana valtion hallitus. Soneran vastuuttomien toimien takuumiehenä on.

Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.

Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön ja koko valtio-omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja "business-asioita". Heinonen ei Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta. Hyvä asia Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja osakkeenomistajille.

Relander muisti haukkua poliitikkoja julkisuudessa tämän tästä. Hänen mielestään poliitikot ja valtio-omistaja vain haittasivat Soneran toimintaa. Todellisuudessa Relander käytti poliitikkoja taitavasti hyväkseen. Hän tiesi, että paras vakuutus sille, ettei hänen toimiaan Soneran johdossa koskaan jälkikäteen tutkittaisi, oli sitoa maan hallituksen keskeiset ministerit päätösten takuumiehiksi.

Näin kävi esimerkiksi umts-luvan yhteydessä. Relander painosti Olli-Pekka Heinosta hankkimaan Lipposen hallituksen sisäpiirin hyväksynnän umts-luvan hankkimiselle. Näin hallituksen sisäpiiristä tuli tahtoen tai tahtomattaan päätösten takuumies hamaan tulevaisuuteen.

Liikenneministeriön ja Soneran hallituksen luvalla Relander ja Sonera lähtivät hakemaan umts-lupaa Englannista. Käytännön asioiden hoitajana umts-huutokaupoissa toimi Pirjo Kekäläinen-Torvinen, joka oli Soneran matkaviestintäpuolen johtajan Matti Makkosen alainen. Kekäläinen-Torvinen ei kuulunut Relanderin sisäpiiriin. Englannin umts-luvan hinta nousi yli 20 miljardin markan ja valtio-omistaja määräsi Soneran luopumaan kisasta. Voi vain arvata, kuinka paljon tämä raivostutti Relanderia.

Saksan umts-huutokauppa

Seuraavana oli vuorossa Saksan umts-huutokauppa syksyllä 2000. Relander "vaahtosi" Soneran hallitukselle ja liikenneministeriölle vaatien Saksan luvan hankkimisvaltuuksia hinnalla millä hyvänsä. Relanderin logiikkana oli se, että Soneran jäädessä ilman Saksan umts-lupaa hän ei olisi päässyt Euroopan teleoperaattoreiden johtajien sisäpiiriin ja hänen optionsa olisivat jääneet arvottomiksi. Lupa piti siis saada. Pirjo Kekäläinen-Torvinen oli jälleen hoitamassa Relanderin juoksutyttönä Saksan umts-huutokaupan käytännön asioita.

Sonera sai Saksan umts-luvan 21,4 miljardin markan hinnalla! Tällä hinnalla Sonera sai Saksasta ilmatilaa, ei mitään muuta. Luvan arvo on nykyisin mitätön, eikä sitä voi edes myydä. Toimilupa ja verkon rakentaminen edellyttävät Soneralta kolme kertaa liikevaihdon suuruisia investointeja, eikä sittenkään ole tiedossa ensimmäistäkään maksavaa asiakasta. Sonera velkaantui korviaan myöten umts-lupien hankinnassa. Soneran velanhoidon korkokulut vuonna 2001 olivat 1,6 miljardia markkaa!

Oliko Saksan umts-luvan hankkimisessa Soneralle mitään järkeä? Ei ollut. Sopiko se Soneran strategiaan? Vaikea sanoa, kun Soneralla ei ollut kunnollista liiketoimintastrategiaa. Oliko Soneran strategisessa aineistossa maininta, että Sonera haluaa kasvaa EU:n alueella toimivaksi matkapuhelinoperaattoriksi? Ei ollut.

Miksi siis Soneran piti lähteä päättömään seikkailuun kahmimaan itselleen umts-lupia Euroopasta? Niillä ei ollut mitään liiketaloudellista perustetta, joka löytyisi Soneran suunnitteluasiakirjoista tai Soneran hallituksen pöytäkirjoista. Perusteluna vaikuttaisi olleen, että Relander halusi luvat. Umts-luvat olivat Relanderille pelikortteja. Hän ei koskaan uhrannut ajatustakaan todellisen umts-liiketoiminnan käynnistämiseksi Soneran umts-lupamaissa Euroopassa.

Riemu Sonerassa oli ylimmillään Relanderin vaatimuksesta. Kaikkien piti juhlia Soneran nousua Saksan luvan myötä ja Relanderin "taitavan" taktiikan ansiosta maailmanluokan tekijäksi. Pari viikkoa luvan saamisen jälkeen Sonera eli hurmoksessa. Miljardit tuntuivat Relanderille taskurahoilta. Nyt piti tehdä jotain vieläkin suurempaa. Esimerkiksi myydä Sonera jollekin toiselle teleoperaattorille, päästä uuden konsortion pääjohtajaksi ja uuden konsortion optiojärjestelmään mukaan entisten optioiden lisäksi. Relander oli täysin sokaistunut vallastaan. Se oli surullista katseltavaa.

Saksan umts-luvan hankkimisen rahoituksesta ei tehty asiaankuuluvaa suunnitelmaa. Soneran osakeomaisuuden arvo ynnättiin "tupakka-askin" kanteen, ja osakkeiden myynnin todettiin riittävän Saksan umts-luvan ja verkon investointeihin osakkeiden silloisilla arvoilla. Soneran omaisuuden myynti ei kuitenkaan riittänyt kattamaan Saksan umts-luvan hintaa, ja Sonera velkaantui konkurssirajalle saakka. Ilman valtion tukirahoitusta syksyllä 2001 Sonera olisi ajautunut Saksan umts-luvan hankkimisen johdosta konkurssiin.

Soneran päätoiminen hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen oli täysin median varassa seuratessaan tilanteen etenemistä. Talonen oli kuitenkin niin viisas, että saattoi lausua umts-luvasta Kauppalehdessä 29.1.2001: "Jotkut ymmärtävät ja jotkut eivät ymmärrä sitä, miten suuret tilanteet muuttuvat Soneran markkina-alueella." Kumpaankohan joukkoon Talonen luki itsensä?

Relander kielsi Talosta puuttumasta umts-huutokauppaan. Soneran yhtiöjärjestyksen mukaan vastuu umts-luvasta kuului Soneran hallitukselle ja viime kädessä sen puheenjohtajalle Markku Taloselle. Tuleeko joku vaatimaan Talosta vastuuseen tehtävien laiminlyönnistä ja Relanderia Soneran varatoimitusjohtajan valtuuksien ylittämisestä? Tuskin kukaan koskaan, sillä asia on poliittisesti liian arka ikinä tutkittavaksi. Perusteita kansallisen Sonera-oikeudenkäynnin aloittamiseksi olisi yllin kyllin. Kuka haluaa kerätä pisteet kotiin? Valtiosyyttäjä? Oikeuskansleri? Maan hallitus? Oppositio?

Relander ei halunnut hyödyntää mitenkään Harri Hollménin laajaa rahoitusalan kokemusta ja näkemystä umts-rahoitusratkaisujen valmistelussa. Relander pelkäsi Hollménin saavan liikaa kunniaa tästä. Relander nimitti Hollménin vuoden 2001 alussa vastaamaan Soneran ulkomaan matkaviestintähankkeista ja siten umts-asiasta. Todellisuudessa Relander ei antanut Hollménille valtuuksia hoitaa umts-asiaa järkevästi eteenpäin, vaan halusi siirtää musta-pekka-kortin (umts-projektin hoidon) ulkoisesti Hollménin käteen pitäen itsellään kaiken asiaan liittyvän vallan. Tämä turhautti lopullisesti Hollménin.

Relander uskoi, että umts-lupa maksettaisiin Soneran omaisuutta myymällä. Tämän parempaa umts-luvan rahoitusstrategiaa Soneralla ja Relanderilla ei ollut. Turkkilaisen Turkcellin osakkeita myytiin heinäkuussa 2000 noin 4,5 miljardilla markalla. Loppuosa 21,4 miljardin hintaisesta Saksan umts-luvasta oli tarkoitus maksaa myymällä Deutsche Telekomin osakkeita, jotka oli saatu vaihtona yhdysvaltalaisten Voicestreamin ja Powertellin osakkeiden myymisestä DT:lle. DT:n osakkeiden arvo kuitenkin laski kovaa vauhtia, ja niiden myyntiä oli rajoitettu.

Relander ei kuitenkaan ottanut huomioon syksyllä 2000 alkanutta teknologiaosakkeiden ja siinä sivussa DT:n osakkeiden syöksyä. Lopulta Sonera joutui turvautumaan valtion rahoitustukeen syksyllä 2001 konkurssin estämiseksi. Kuuden miljardin markan uusantirahoituksella saatiin vähän hengähdysaikaa.

Kenellä on vastuu, kysyy moni veronmaksaja ja sijoittaja? Laillisesti vastuu kuuluu yhdessä Relanderille ja Soneran hallitukselle. Valtio-omistaja antoi luvan Saksan umts-luvan hankkimiselle ja sillä on poliittinen ja omistajavastuu asiasta. Tuleeko kukaan vastaamaan ratkaisuistaan? Tuskin tulee. Eihän tässä tehty kuin Suomen taloushistorian suurin kupru. Se on liian iso pelto perattavaksi.

Pahimman huuman jälkeen terävimmät Soneran ihmiset uskaltautuivat pienissä ryhmissä pohtimaan, mitä Sonera Saksan umts-luvalla oikein tekisi? Saksaan pitäisi rakentaa umts-verkko alusta lähtien, ja Soneran investointitarve tähän verkkoon olisi noin 15 miljardia markkaa. Kuka tekee liiketoimintasuunnitelman verkon rakentamisesta ja umts-toiminnan aloittamisesta Saksassa? Vastaus: ei kukaan. Saksan umts-luvan hankkimisen yhteydessä Sonerassa ei tehty laskelmia Saksan umts-verkkoinvestointien suuruudesta. Nämä laskelmat tehtiin vasta luvan saamisen jälkeen ylimalkaisesti ja pinnallisesti. Umts-toimien valmistelu oli siis täysin edesvastuutonta myös tältä osin.

Soneralta puuttui umts-strategia

Saksan umts-luvalle ei tehty käytännössä juuri mitään luvan hankkimista seuranneiden kuukausien aikana. Kukaan ei uskaltanut kysyä Relanderilta, mitä asian eteen olisi syytä tehdä. Toisaalta ihmiset ajattelivat, että Relanderilla oli tapansa mukaan jokin salainen työryhmä hoitamassa umts-asiaa eteenpäin. Tällä kertaa ei ollut.

Vuosi 2001 alkoi ja umts-asia oli edelleen harrastuspohjalla Soneran sisällä. Jotkut ihmiset miettivät sitä oto-työnään, mutta Relander ei ollut antanut kenellekään tai millekään ryhmälle valtuutusta asian eteenpäin viemiseksi. Harri Hollmén oli lähinnä nimellisesti vastuussa Saksan umts-kuvioiden rahoitusjärjestelyistä vuoden 2001 alusta alkaen.

Umts-luvan hakemisen käytännön asioista vastannut johtaja Pirjo Kekäläinen-Torvinen yritti saada toimenpiteitä aikaiseksi. Kekäläinen-Torvinen otti loppuvuodesta 2000 yhteyttä Soneran hallituksen jäseniin ja yritti saada heiltä toimenpideohjeita umts-asiassa. Relander hyllytetti hänet loppuvuonna 2000. Kekäläinen-Torvinen katseli tilannetta tyhjän panttina pari kuukautta ja erosi Soneran palveluksesta helmikuussa 2001.

Miksi sitten mitään ei tehty asian eteen? Ehkä ajateltiin, ettei Soneran olisikaan tarvinnut tehdä mitään umts-luvalla vaan tuleva fuusiokumppani huolehtisi asiasta. Tällaista prinssiä valkoisella ratsulla ei kuulunut.

Relander oli yliarvioinut raskaasti oman arvonsa ja Soneran arvon kumppaneina. Hän ei pystynyt etukäteen päättelemään sitä itsestäänselvyyttä, että eurooppalaisten teleoperaattoreiden kassat olivat tyhjinä umts-lupakierroksen jälkeen. Niillä ei siis ollut rahaa Soneran kaltaisten yritysten ostamiseen. Ja mitä ostettavaa Sonerassa olisi ollut, kun Relanderin suuret puheet Soneran edelläkävijyydestä siellä ja täällä alkoivat vähitellen paljastua täysin tuulesta temmatuiksi.

On epäilty, että yhtenä profiilinnostotoimenpiteenä Relander laittoi verkostonsa kautta loppusyksystä 2000 liikkeelle huhun, jonka mukaan hän oli vahvin ehdokas Telian uudeksi pääjohtajaksi. Telialla oltiin tiettävästi hyvin närkästyneitä tästä perättömästä huhusta, jonka arveltiin heikentävän Telian uskottavuutta ja markkina-arvoa.

Sonera hankki Saksan umts-luvan Group 3G:n kautta. Group 3G:ssä Soneran kumppanina on espanjalainen Telefónica. Soneralla tai Telefónicalla ei kummallakaan ollut matkapuhelintoimilupaa Saksassa. Sonera ja Telefónica perustivat Saksaan matkapuhelinoperaattoriyrityksen, Quamin. Vuoden 2002 alkuun mennessä Quamin toiminta on ollut katastrofaalista. Quamin liittymiä alettiin markkinoida suurella rahalla Saksassa vuoden 2001 lopulla. Samalla Saksan suurimpiin kaupunkeihin avattiin 14 näyttävää omaa myymälää. Näiden lisäksi Quamin liittymä tuli myyntiin noin 2000 muussa myymälässä.

Quamin saksalaiset kilpailijat Vodafone ja Deutsche Telecom estivät puheluiden soittamisen omista verkoistaan Quamin verkkoon ja Quamin puhelimet pysyivät mykkinä. Aktiivinen myyntityö oli pakko lopettaa joulun parhaimpana sesonkina. Tämä oli esimakua Saksan markkinoiden kovuudesta.

Sonera on ilmoittanut Quamin tavoitteeksi saavuttaa yli 10 prosentin osuus Saksan matkapuhelinmarkkinoilla. Tämä tarkoittaa kuuden miljoonan uuden matkapuhelinliittymän myymistä äärimmäisen kilpailtujen Saksan markkinoiden asiakkaille. Monet asiantuntijat pitävät tavoitetta mahdottomana saavuttaa. Teleoperaattoreiden fuusioita Saksan markkinoilla hidastavat säännöt, joiden mukaan umts-lupia omistavat yhtiöt joutuvat yhdistyessään luopumaan toisesta luvastaan. Tämä ehto tekee Quamin toiminnasta entistä tuskaisemman.

Saksan ja Suomen asiantuntijapiireissä epäiltiin vuoden 2002 alussa vahvasti, että Quamin asiakasmäärät eivät riitä kannattavaan toimintaan umts-markkinoilla. Esimerkiksi saksalaislehti Handelsblatt esitti arvionaan tammikuussa 2002, että Quam joutuu luopumaan umts-luvastaan. Mikäli Quam joutuu myymään ja ajamaan alas Saksan toimintansa, merkitsee se vähintään yli 10 miljardin markan tappioita suomalaisille veronmaksajille. Tämä olisi suurin yksittäisen yrityksen tekemä yksittäinen tappio Suomen taloushistoriassa. Tai tarkemmin sanottuna Ruotsin taloushistoriassa, sillä Sonerahan siirtyi Telialle maaliskuussa 2002.

Sonera osti Saksan toimien vauhdittamana 1,6 miljardilla markalla 12,5 % osuuden Italian markkinoiden umts-luvasta yhdessä Telefónican muiden IPSE 2000 -teleoperaattorin osakkaiden kanssa. Tämän 1,6 miljardin markan välittömän investoinnin lisäksi Sonera on sitoutunut sijoittamaan IPSEn toimintaan 1,2 miljardia markkaa. IPSEn toiminta on riitojen ja muiden syiden takia vakavissa vaikeuksissa ja yrityksen toiminta laitettiin jäihin ainakin toistaiseksi tammikuussa 2002. Italian viestintäministeri totesi 29.1.2002, että mikäli IPSEn toiminta jäädytetään, se rikkoo Italian umts-lupaehtoja ja viranomaiset voivat peruuttaa sen toimiluvan.

Osakesäästäjien keskusliiton toiminnanjohtaja Jorma Kokko paheksui Taloussanomien 1.2.2002 numerossa Soneran puutteellista tiedotuskäytäntöä Italian osakkuusyhtiön IPSEn toiminnan jäädyttämisestä. Helsingin pörssin kurinpitolautakunnan valvontajohtaja Timo Rantanen ilmoitti saman lehden samassa numerossa lautakunnan seuraavan Soneran tiedottamista asiassa. Rahoitustarkastuksen (RATA) mukaan yhtiön on aina tiedotettava olennaisesti osakkeen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Tiedotusvelvollisuuden piiristä ei ole rajattu ulos asioita, jotka koskevat vähemmistöosuuksia.

IPSEn toimintaa vaikeuttaa se, että Italian matkapuhelinmarkkinoiden kilpailu on erittäin kovaa. Maan matkapuhelinten levinneisyys on yli 80 % väestöstä ja TIM- ja Omnitel-operaattorit hallitsevat kahdestaan suvereenisti maan matkapuhelinmarkkinoita. Soneran tilanne näyttää erittäin huonolta Italian umts-markkinoilla. Uhkana ovat merkittävät miljardiluokan tappiot myös Italiasta. Sonera ja Relander lähtivät Italian umts-huutokauppaan ilman mitään ennakkosuunnitelmaa tai riskianalyysiä. Edes Italian operaattorimarkkinoiden maa-analyysiä ei tehty!

Umts-riskianalyysit puuttuivat

Saksan umts-luvan hankkimisesta ei tehty Soneran johtoryhmässä ja hallituksessa yhtäkään riskianalyysiä. Ja Soneran Saksan verkkoinvestointien arvo yhdistettynä umts-lupamaksuun ylittää 35 miljardia markkaa! Kyseessä oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi ja se tehtiin yhden ihmisen pakkomielteenä ilman yhtäkään riskikartoitusta. Miksi?

Soneran riskihallintajohtaja Kari Jussila joukkoineen yritti laatia riskikartoitusta umts-hankkeesta, mutta Relander kielsi jyrkästi Jussilaa esittelemästä analyysejä Soneran hallitukselle tai johtoryhmälle. Jussila stressaantui vakavasti tilanteen seurauksena, mutta ei mahtanut asialle tai Relanderille mitään. Tiettävästi Jussila valmisteli kattavan Soneran riskimuistion, mutta Relander määräsi sen esityskieltoon ja hävitettäväksi.

Relander oli muutoinkin jättänyt Kari Jussilan johtaman Soneran riskienhallintaryhmän sisäpiirinsä toiminnan ulkopuolelle. Näin käytännössä rikottiin Soneran NASDAQ-pörssille antamia tiukkoja riskienhallintaa ja niiden julkistamista koskevia sitoumuksia. Ne oli annettu ko. pörssille NASDAQ-20F-lomakkeella Soneran listauduttua NASDAQ-pörssiin. Relander voi joutua jälkikäteen vastaamaan näistä puutteista NASDAQ-pörssille sen niin vaatiessa.

Kari Jussilan johtama Risk Management & Business -ryhmä raportoi toiminnastaan tj. Aulis Salinille. Toiminnallisesti Jussilan ryhmä tukeutui rahoitusjohtaja Kim Ignatiuksen organisaatioon. Käytännössä riskienhallintaryhmä oli, kuten aiemmin jo mainittiin, ulkona Soneran toimista.

Oliko valtio-omistaja laatinut analyysit omaisuutensa riskeistä umts-hankinnan yhteydessä? Valtio-omistajan Sonera-asiat kuuluivat hallinnollisesti liikenneministeriön vastuulle. Määräsikö liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen virkamiehiään tekemään riskianalyysit Soneran Saksan umts-luvan hankinnasta, joka oli Suomen taloushistorian suurin yksittäinen investointi? Ei määrännyt.

Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma-aloitteisesti riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet. Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla? Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut vaikka olisi pyytänytkin. Niitä ei ollut Sonerassa.

Saksan ja muiden umts-lupien hankinta oli Soneralle teknologiainvestointi. Soneran teknologiapäätöksenteosta, teknologiaomaisuudesta ja teknologiainvestoinneista vastasi konsernin teknologiajohtaja Jari Mielonen. Hän oli umts-hankkeesta lehtitietojen varassa ja siis myös täysin ulkona koko asiasta. Soneran teknologiainvestoinneista vastannut Jari Mielonen ei teettänyt yhtäkään teknologiariskikartoitusta tai muuta teknologia-analyysia Soneran umts-lupien hankkimisen yhteydessä. Relander ei sellaisia halunnut ja Mielonen ei uskaltanut tai ymmärtänyt sellaisia tarjota. Umts-lupien hankinta oli myös teknologiariski ja Soneran teknologiariskien kartoituksesta vastasi Mielonen. Häneltä oli kuitenkin unohtunut tehdä umts-teknogiariskianalyysi Saksan ja Soneran hankkimien muiden umts-lupien suhteen. Mielosen tulokset Soneran teknologiajohtajana vuosina 1999-2001 jäivät vähäisiksi, mutta hän ehti saamaan melkoisesti vahinkoa aikaan ja paljon rahaa kulumaan.

Jari Mielonen kuului Relanderin ulkopiiriin ja tarkasti Soneran johtajien vastuualueita seuraten hänellä on vastuu Saksan umts-luvan hankkimisesta. Kysyikö sitten Relander Mielosen lupaa tai kantaa Saksan umts-luvan hankkimisessa? Ei kysynyt. Se ei kuitenkaan vähennä Mielosen vastuuta asian suhteen. Palkkioksi lojaalisuudesta Relander ylensi Jari Mielosen huhtikuussa 2001 Soneran osakkuusyhtiö Digia Oy:n toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä Mielonen toimii edelleen. Digian toiminta on pysynyt vaisuna Mielosen toimitusjohtajakaudella ainakin tähän saakka. Sonera on eräs Digian merkittävistä omistajista EQVITEC Partnersin ohella, ja yhtiön hallituksessa istuu Relanderin luottomies Henri Harmia.

Useat arvostetut asiantuntijat ovat epäilleet umts-tekniikkaa tekniseksi harhapoluksi, joka ei tuo operaattoreiden siihen sijoittamia varoja koskaan takaisin. Esimerkiksi teknologiaguruna pidetty Massachusetts Institute of Technologyn professori Nicholas Negroponte on esittänyt epäilyjä umts:n elinmahdollisuuksista. Jari Mielonen ei ehtinyt muilta kiireiltään perehtymään Negroponten näkemyksiin.

On mahdollista, että kuluttajat eivät halua siirtyä käyttämään 3G-teknologiaa, joka tuo vain vähäisen lisäarvon gprs-teknologiaan verrattuna. On myös mahdollista, että gprs-teknologiasta siirrytään suoraan 4G-teknologiaan, joka on jo koekäytössä eri puolilla maailmaa.

Johtajien ulosmarssi alkaa

Saksan umts-luvan varmistuttua Sonerassa aloitettiin "vääräuskoisten" henkilöiden puhdistusoperaatio. Ensimmäisenä ulos savustettiin kotimaan matkaviestinnän johtaja Matti Makkonen syksyllä 2000. Soneran johtoryhmässä näennäisenä erottamisen perusteena käytettiin Makkosen yksikön huonoja tuloksia. Yksikkö oli Soneran kannattavin rahasampo. Matkaviestinnän rahoilla pyöritettiin uusien palveluiden kehitystyötä, johon sijoitetut rahat upposivat pohjattomaan tappioiden kitaan. Makkosen yksikkö oli aikanaan kehittänyt myös Zedin perustan, mutta Juha Varelius kaappasi sen itselleen. Matti Makkonen erosi Sonerasta vapaaehtoisesti ja siirtyi Nokian johtajaksi. Hyvä asia Nokialle, huono Soneralle.

Matin jälkeen "potkuvuorossa" oli SmartTrustin toimitusjohtaja Harri Vatanen. Vatanen ei suostunut Relanderin ehdottamiin ja laillisesti kestämättömiin toimiin, minkä seurauksena hänelle osoitettiin ovea. Vatanen sai jäädä toimettomana istumaan Soneran Lontoon toimistoon suorittaakseen erityistehtäviä kevättalveen 2001 saakka.

Joulukuussa 2000 Soneran Knowledge Management -johtaja Pirjo Ståhle ja koko hänen 30 hengen osastonsa sai tyhjentää työpöytänsä. Pirjo Ståhle erehtyi esittelemään osastonsa toimintaa Markku Taloselle lokakuussa 2000. Talonen oli mielissään tapaamisesta, mutta Relanderin kuultua tästä olivat seuraukset kohtalokkaat. Relander ei tapansa mukaan hoitanut itse tällaista likaista tehtävää, vaan laittoi Juha Vareliuksen erottamaan Ståhlen ja hänen osastonsa. Osasto ei koskaan tullut tietämään erottamisen todellista syytä. Pirjo Ståhle toimii nykyisin tietojohtamisen professorina Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa.

Internet-asiantuntijana mainetta saanut johtaja Mika Uusitalo kyllästyi Soneran teknologiaosaamisen väheksymiseen ja konsernin teknologiastrategian puuttumiseen. Hän erosi yhtiöstä vapaaehtoisesti joulukuussa 2000.

Umts-lupahuutokaupoista Relanderin ohjeiden mukaisesti vastannut johtaja Pirjo Kekäläinen-Torvinen sai lähteä helmikuussa 2001. Syynä oli se, että hän kantoi vastuuta Soneran umts-toimenpiteista ja yritti saada Soneran hallituksen ymmärtämään asian, kun Relander ei ymmärtänyt.

Viimeisenä poistui Harri Hollmén. Hän ehti olla vain 14 kuukautta Soneran johtoryhmän jäsenenä ja Sonera Plazan toimitusjohtajana. Hollménin tie oli kivinen Relanderin tuen puuttuessa. Relander painosti Harrin eroamaan perjantaina 8.6.2001. Relander itse erosi (lue: erotettiin) 11.6.2001.

Hollménin vastuulla ollut Plaza yhdistettiin 11.6.2001 Juha Vareliuksen alaiseen Mobile Services -yksikköön eli käytännössä Hollménin liiketoimintavastuut pyyhittiin pois. Plazan yhdistämisellä toiminnallisesti Zediin oli tarkoitus peitellä Zedin valtavia tappioita ja sekoittaa ne Plazan toimintaan. Plazan toimitusjohtajaksi nimettiin Jan-Peter Rehn. Hintikka, Relander ja Varelius linjasivat nämä päätökset ilman Hollménia. Häntä siis nöyryytettiin Sonerassa katkeraan loppuun asti. Hollmén teki elämänsä suurimman virheen uskoessaan Relanderin lupauksia ja satuja keväällä 2000. Helsingin Sanomat kuvasi Hollménin Sonera-vierailua sanoin "bad career move".

Sonera halusi kuitenkin ostaa Hollménilta konsulttipalveluja tämän lähdön jälkeen. Tällä Relanderin ehdottamalla toimella haluttiin viestittää markkinoille jatkuvuutta yhteistyössä Hollménin kanssa. Markkinat tulkitsivat Hollménin eron merkitsevän Soneran yhdistymistä jonkin toisen operaattorin kanssa, ja Soneran kurssi nousi 11 %. Tämä oli väärä tulkinta. Käytännössä ainoa Soneran kannattavista liiketoimista (lue: kotimaan matkaviestinnästä) kiinnostunut yritys oli Telia, jonka suuntaan välit oli pilattu Relanderin toimesta kohtalokkaalla tavalla.

Hollmén jäi eronsa jälkeen tyhjän päälle. Hänet oli imetty kuiviin Sonerassa, ja uudesta työpaikasta ei ollut mitään tietoa. Hollmén päätti perustaa yhden miehen neuvontayhtiön investointipankkialalle. Arvostetulle pankkimiehelle riittikin paljon konsultin töitä.

Harri Hollmén perusti tammikuussa 2001 investointipankin yhdessä Sammosta eronneen Kurt Lundmarkin kanssa. Hollmén Lundmark Partners -nimiseen investointipankkiin tulee lisäksi mukaan kolme muutakin osakasta eli Markku Lönnqvist, Thomas Sandvall ja Jussi Seppälä. Toivotaan heille menestystä ja Hollménille parempaa onnea tällä kertaa.