Blogi: Sensuuri
Sensuuri on vakava asia
30.12.2007 16:34

Lueskelin Internetin sensuroinnista loppuvuoden aikana julkaistuja kirjoituksia ja muutamia vähän vanhempiakin ja en voi kuin tyrmistyä niitä lukiessa. Onko kansa todella näin tyhmää vai onko niin, että kansaa on todella helppo johdatella. Itse veikkaisin mielummin jälkimmäistä, joskin pelkään ensimmäistä.

Julkinen kritiikki sensuuria vastaan

Monessa uutislähetyksessäkin haastateltu ja kaikkien tietotekniikan alalla työskentelevien tuntema Petteri Järvinen on ottanut kantaa Internetin sensuuriin jo vuosia sitten Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla. Tuoreempi kirjoituksia on Tietokone-lehden numerossa 2/2006 julkaistu kolumni "Sensuuria odotellessa". Monesti olen saanut todeta Petterin olevan julkisuudenkipeä populisti ja niin voi olla näidenkin kirjoitusten tapauksessa, mutta tällä kertaa olen hänen kanssaan harvinaisen samaa mieltä.

Myös moni muu vähemmän tunnettu suomalainen (kuten allekirjoittanut) on julkisesti kritisoinut sensuuria ja on siitä sanottavansa sanonut myös muutama (ainakin tietyissä piireissä) vaikutusvaltaisempikin taho.

Harva lehti, tv- tai radiokanava on ottanut selkeästi kantaa puoleen tai toiseen, mutta ainakin yksi lehti on tehnyt se. Ylioppilaslehden pääkirjoituksessa (1/2006) Esa Mäkinen moittii sensuuria, kirjoittamalla "valtiovallan haaveet netin ennakkosensuurista ovat huolestuttavia". Silloinen liikenne- ja viestintäministeri, Prisman kassana tietoliikenneteknisen osaamisensa hankkinut, Susanna Huovinen vastasi kirjoitukseen Ylioppilaslehden numerossa 3/2006, kirjoittamalla mm. "Liikenne- ja viestintäministeriö on alusta lähtien pitänyt siitä kiinni, että estotoimenpiteet koskisivat vain ja ainoastaan lapsipornoaineistoa." Myös Helsingin Sanomat on blogeissaan julkaissut sensuuria kritisoivan kirjoituksen, mutta muuten lehti ei ole juuri uskaltanut ottaa kantaa sensuurin puolesta tai vastaan.

Sehän on jo osoitettu, että tehdyt toteutukset eivät tätä ehtoa täytä. Kun sensuurista ei säädetä missään laissa, eikä sen toteutustavasta ole Viestintäviraston antamaa viranomaismääräystä, niin operaattorit ovat vapaaehtoisesti menneet sieltä missä aita on matalin. Blokataan pääsy vähän sinnepäin ja estetään kaikki liikenne sensuroitavaa materiaalia välittävälle palvelimelle.

Harvojen vaikutusvaltaisempien ja laajaa julkisuutta saaneiden sensuurin kritisoijien joukkoon kuuluu myös Vihreiden kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi, joka on ottanut asiakseen sananvapauden ja yksityisyyden puolustamisen. Kuten hän blogissaan toteaa "Vaikeaksi tämän tekee se, että sananvapauden ja yksityisyyden rajoituksia vaativilla tahoilla on hyvät perustelut: terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja lapsiporno." Kasvi ottaa kirjoituksessaan esille myös sensuurin liittyviä periaatteellisia ongelmia, kuten "kun sulkulista on kerran olemassa, sitä on helppo myös laajentaa."

Sensuurin laajentaminen

Jokelan koulusurmien yhteydessä jo nostettiin useamman julkisuuden henkilön toimesta esille ajatus, että pääsy joukkosurmista kertoviin ja niitä ihannoiviin nettisisältöihin pitäisi estää. Jo aiemmin syksyllä EU:n oikeus- ja turvallisuuskomissaari Franco Frattini on luvannut esittää lakiehdotuksen, jolla kiellettäisiin vaaralliset hakusanat hakukoneista. Esimerkkinä hän mainitsee sanat "murha", "tapa", "kansanmurha" ja "terrorismi".

Kuten Effi on asiasta kirjoittanut, on hakukoneen hyvin vaikeaa tietää tarkoittavatko esimerkiksi haut "tapa juutalainen" tai "juutalainen tapa" juutalaisten kansanmurhaa vai onko sittenkin tarkoitus hakea tietoa juutalaisesta tapakulttuurista. Vaikka samat haut tehtäisiin englanninkielisinä, on niissä silti sekaantumisen vaara, jonka jokainen yhtään juutalaista kulttuuria tunteva ymmärtää heti.

Salaisuus aiheuttaa lisää ongelmia

Rikosylikomisario Lars Henriksson Keskusrikospoliisista väittää MTV3:n uutisten mukaan sen, että "jokainen sivusto on tarkistettu sen selvittämiseksi, onko sen aineisto Suomen lain mukaan kiellettyä." Saahan sitä väittää, mutta ainakaan itse tuota usko, kun olen käynyt katsomassa mitä ne suodatetut sivustot pitävät sisällään.

Sensuurilistojen salaisuudesta johtuen epäilen, että tästä tarkituksesta olisi pidetty mitään pöytäkirjoja ja kirjattu niihin kunkin osoitteen osalta laillisuusluokittelun perusteet. Tärkeää on myös huomata, että lukuunottamatta pieniä rikkeitä, ei poliisille ole annettu oikeutta langettaa rangaistuksia ja näissäkin tapauksissa rangaistuksen kohteelle on taattu valitusoikeus. Tässä sensuurilistojen värkkäyksessä vastaavaa valitusoikeutta ei ole kuitenkaan annettu, eikä selkeää valitusprosessia ole myöskään kuvattu missään. No toki on poliisin epämääräinen spamtrap-osoite sillä sensuurista kertovalla sivulla, mutta onko tuo ainoa mahdollinen valituskanava? Jää siis mielikuva, että tehdyistä sensurointipäätöksistä ei voi valittaa, eikä sensuroinnin perusteista voi saada lisää tietoa. Tämä pitänee selvittää.

Sensuurilistan selvittäminen

Sensuurilistahan on salainen, joten Poliisi tai teloperaattorin työntekijä ei sen sisältöä voi julkistaa, kuten ei itseasiassa kukaan muukaan joka saa tuon listan tai osan siitä nähtäville.

Miten mahtaa olla kun listan sisältöä ryhdytään selvittämään kokeilemalla eri osoitteita ja tarkistamalla mikä niistä johtaa sensuurista kertovalle sivustolle? Onko sillä juridisessa mielessä eroa, jos lista tehdään tarkoituksena selvittää mitä "lapsipornosivustoja" operaattori sensuroi poliisin salaisen listan perusteella tai sen sijaan listataankin ne osoitteet, joiden tiedot operaattorin nimipalvelin väärentää. Mietin tätä siksi, että missä menee raja sensuurilistan julkistamisella eli mikä teko rinnastetaan alkuperäisen listan julkistamiseen ja mitä ei.

Järki on kadoksissa

Uusi Suomi on julkaissut sivuilla kirjoituksen englantilaisen näyttelijän menneestä maineesta ja tässä kirjoituksessa on haastateltu niin sanottuja lastensuojelun asiantuntijoita.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Esa Iivonen on sanonut "Jos joku lähettää kiusatakseen materiaalia tai jos sitä pompahtaa ruudulle vahingossa, on syytä ottaa yhteyttä viranomaisiin välittömästi. Näin vältetään mahdolliset seuraukset." Tämähän on täysin järjetön ajatus ja vain henkisesti vakavasti sairas ihminen voi mennä esittämään tällaista. Iivonen jatkaa, että "tällaisissa tapauksissa www.pelastakaalapset.fi on eräs yhteydenottomahdollisuus."

Mikähän viranomainen tämä Pelastakaa Lapset ry on? Ei mikään ja tuon järjestön puuhastelu lapsipornolinkkien keräämisessä ja edelleen levittämisessä on vähintäänkin kyseenalaista toimintaa, jonka laillisuus tulisi viranomaisten toimesta tutkia. Minun tulkintani mukaan samat lait koskevat myös tätä järjestöä ja sen toimihenkilöitä, kuin muitakin kansalaisia ja yhteisöjä Suomessa ja siten kaikki lapsipornomateriaalin ja niihin johtavien linkkien edelleen levittäminen on Suomen lakien mukaan kielletty.

Poikkeus tähän on säädetty laissa lapsipornografian levittämisen estotoimista 1.12.2006/1068, jonka mukaan näitä listoja käsittelemään on oikeutettu Poliisi ja teleyritykset. Teleyritys on määritelty siten, että se tarkoittaa "sellaista viestintämarkkinalain (393/2003) 2 §:n 17 kohdan mukaista verkkoyritystä tai 19 kohdan mukaista palveluyritystä, joka on velvollinen hakemaan mainitun lain 4 §:n mukaisen toimiluvan tai tekemään saman lain 13 §:ssä tarkoitetun teletoimintailmoituksen."

Pelastakaa Lapset ry ei ole poliisi, eikä se ole teletoimintailmoituksen tehnyt teleoperaattori, joten sillä ei ole mitään laillista oikeutta levittää keräämiään lapsipornosivustojen osoitteita edelleen. Myös oikeus osoitteiden keräämiseen on vähintäänkin kyseenalainen ja kyseisen yhdistyksen omia lausuntoja lainatakseni "moraalisesti arveluttava". Muutenkin Pelan toiminta muistuttaa mafian toimintaa:

• Pelastakaa Pedofiilit nettivihjeen oikeuskäsittely
• Pelastakaa Lapset ry ei sietänyt arvostelua

nämä vain kirjallisina esimerkkeinä Pelan uhkailevasta ja kiristävät toimintatavasta mainittuina.

Lopuksi haluan lainata Aapo Puskalan kirjoituksesta pari virkettä, jotka tiivistävät kaiken erittäin osuvasti: "Sensuuri on ongelma, ei ratkaisu. Sensuurin käyttöön pitää olla todella vakavat perusteet, pelkkä kukkahattutätien kauhistelu ei riitä."