Blogi: Sensuuri
Pelastakaa Lapset ry ottaa kantaa sensuurin puolesta
08.01.2006 23:49 (Päivitetty: 12.01. 22:05)

Perjantaisessa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje-projektin päällikkö Suvi Kuikka asettuu puolustamaan verkon käytön sääntöjä ja niihin pakottamista. Käytännössä pakottaminen tulee esille Liikenne- ja viestintäministeriön ja teleoperaattoreiden suunnitteleman sensuurin kannattamisena.

Suvi Kuikan kannanotossa on sama perusongelma kuin muillakin keskusteluun julkisesti osallistuneilla sensuurin puolustajilla. Hän on takertunut termiin sananvapaus ja toistaa sitä, että laittoman aineiston saatuvuuden estäminen ei voi olla sanavapauden riistämistä. Hän tosin ei käytä sanaa "laiton", vaan vetoaa lasten nöyryyttämiseen, lapsikauppaan, pahoinpitelyihin ja ihmisarvon kaikinpuoliseen polkemiseen, jotka minunkin mielestäni ovat paheksuttavia tekoja.

Internetissä on selkeästi paljon lapsille soveltumatonta ja laitonta sisältöä. Molempien osalta on myös havaittavissa rajanvetoa siinä, mikä kuuluu joukkoon ja mikä ei. Aina on ollut niin, että yksi sallii lapselleen sellaista mitä toinen ei salli. Vastaavasti yhdessä maassa laiton aineisto ei välttämättä olekaan sitä toisessa maassa.

Itselleni on jäänyt Nettivihjeen toiminnasta päällimmäiseksi kuvaksi kaiken aikuisille suunnatun sisällön vastustus, asiantuntemuksen korvaaminen "musta tuntuu" -asenteella ja toimiminen ajatuspoliisina. On myös selvästi havaittavissa että yksittäisiä Nettivihjeeseen tulevia tapauksia kirjataan tai ainakin tilastoidaan useaan kertaan, huomioimatta sitä että samasta asiasta saatetaan raportoida useita kertoja ja useille eri tahoille. On myös herännyt kysymys, että onko toiminta julkisuushakuista vain siksi, että saataisiin projektille rahoitus tulevaisuudessakin ja siten varmistettua oma työllistyminen.

Pelastakaa Lapset ry:n (PeLa) sivuilla kerrotaan Nettivihjeeseen lokakuun 2002 alusta vuoden 2005 loppuun mennessä tulleiden vihjeiden määrä. Yhteensä 17108 vihjettä reilussa kolmessa vuodessa eli n. 14 vihjettä päivässä on toki paljon. Suvi Kuikka esitti HS:n kirjoituksessaan lukuna 19000. Sivuilla kerrotaan vihjeen olevan yhtä kuin Nettivihjeeseen tullut ilmoitus eli jokainen ilmoitettu lapsille haitallinen aineisto on tilastoitu erikseen, vaikka näistä osan täytyy olla jo aiemmin ilmoitettuja aineistoja. Tulleista ilmoituksista 6301 eli 37 prosenttia koski epäiltyä lapsipornoa, jonka PeLa mielellään esittää ilman tuota epäilyä. Tällä pienellä erolla on kuitenkin lukijan mielessä suuri ero. Kaksi merkittävää asiaa jää huomioimatta Nettivihjeen tilastojen esittelyssä. Ensinnäkin ilmoituksista 63 prosenttia koskee täysin laillista sisältöä, jonka osalta ei edes ilmoiteta epäiltävän laittomuuksista. Toisekseen Internetissä on miljoonia sivustoja, jotka ovat täysin laillisia ja joiden sisällöstä ei tule mitään ilmoituksia mihinkään.

Suvi Kuikka kirjoittaa Ruotsissa ja Norjassa operaattorien toteuttamasta Internetin sensuroinnista, että sillä estetään aineiston haku jopa 20 000 kertaa päivässä. Tiedämme, että näissä maissa sensurointi on toteutettu siten, että toisessa Internetin nimipalvelimissa (DNS) vääristetään sensuroinnin kohteena olevien palvelinnimien IP-osoitetietoja ja toisessa estetään pääsy tiettyihin IP-osoitteisiin. Molemmissa tavoissa on omat, mutta samoista syistä johtuvat, tilastoja oleellisesti vääristävät ongelmat.

Kummassakin tavassa tilastoja vääristäviä tekijöitä tulee Internetissä liikenteessä olevista haittaohjelmista eli tyypillisesti Internet-madoista. DNS-kyselyiden tilastoja vääristävät mm. sähköpostitse leviävat madot, sekä palvelinnimen mukaan www-palvelimien kautta leviämistä yrittävät madot. Nämä kyselevät DNS-tietoja kaikista vastaan tulevista palvelinnimistä ja verkkotunnuksista, pyrkiessään leviämään mahdollisimman tehokkaasti. IP-osoitteiden blokkaus toimii tehokkaasti myös suoraan IP-osoitetta käyttäviin verkkomatoihin, joita on paljon ja joista moni vuosiakin vanha on edelleen aktiivisesti yrittämässä leviämistä. Näistä mitkään eivät kuitenkaan ole todellisia lapsipornon katselijoita tai levittäjiä, mutta kasvattavat kyllä estopalveluiden laskureita.

Internetin tietoturva-asiantuntijat ja kaikki Internet-palvelinten ylläpidosta vastaavat tietävät, että tällaisia kyselyitä ja yhteysyrityksiä voi pienenkin yrityksen tai operaattorin palvelimille tulla satoja päivässä. Yhteydenottoja tulee kaikkialta maailmasta, eivätkä operaattorien asiakaskuntaan kuuluvien tietokoneet ole mikään poikkeus.

Suvi Kuikka on närkästynyt toistuvista kannanotoista siitä, että kansalaiset eivät ymmärrä tekniikasta juuri mitään. Hän luottaa lasten oppimisen ja osaamisen lähes rajattomiin mahdollisuuksiin. Näinhän se varmasti on ja itsekin saan päivittäin todistaa lasten uskomatonta kykyä oppia uusia asioita. Sellaisiakin, joita ei olisi niin väliksi oppia vielä, tai lainkaan. Kannanotot nähdäkseni viittaavat kuitenkin siihen, että poliitikot, virkamiehet ja kansalaiset yleisesti eivät ole Internet-teknologian asiantuntijoita. Tämä tulee hyvin esille siinä, että sensuurin puolesta puhuvat ja kirjoittavat eivät edes itse vaikuta erottavan Internetiä ja sen yhtä palvelua, WWW:tä, toisistaan.

En käy kiistämään, etteikö www-palvelimilta löytyisi lapsille haitallista aineistoa, mukaanlukien lapsipornoa. Sitä löytyy kuitenkin myös mm. Usenet News eli nyyssipalvelilta, kuten Helsingin Sanomien toimittajakin oli havainnut, FTP-palvelimilta sekä erilaisista vertaisverkoista.

Kuikka ottaa esille autovertaukset kirjoittaessaan Internet-palveluista. Periaatteessa ei pitäisi ottaa niihin ollenkaan kantaa, koska monet tietävät, että ne eivät toimi. Ei toimi tässäkään tapauksessa. Kirjoituksessa verrataan autojen turvavarusteita tietoliikenteen turvavarusteisiin. Internetin auto on kuitenkin se tietokone kotona tai töissä, eikä tietoliikenneverkko, joka lähinnä vastaavasti olisi verrattavissa tiestöön. Kuten tiestönkin turvallisuutta parannetaan, niin parannetaan myös tietoliikenneverkkojen turvallisuutta. Vuoden vaihteessa voimaan tullut Viestintäviraston määräys 13/2005M Internet-yhteyspalvelujen tietoturvasta ja toimivuudesta parantaa merkittävästi viestintäverkon liikenteen turvallisuutta, vaatimalla mm. käyttöön teknologioita, jotka estävät osoiteväärennöksiä Internetin tietoliikenteessä. Vastaavasti vuosi sitten voimaan tullut määräys 11/2004M sähköpostipalvelujen tietoturvasta ja toimivuudesta paransi omalta osaltaa sähköpostipalveluiden toimintaa ja turvallisuutta. Nämä ovat olleet toimenpiteitä, joilla on parannettu ja parannetaan Internetin tieverkkoa ja sen turvallisuutta.

Se mitä Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen ajaa ja mitä Suvi Kuikka kirjoituksessaan vaatii on selkeästi Internetin tietoverkon kulkuvälineen turvallisuuden parantamista. Se ei ole sama asia kuin verkon sensurointi operaattorin toimesta pakollisena vapaaehtoisuutena. Itse olen käyttänyt Internet-verkkoa 15 vuotta ja toiminut viimeisen 10 vuoden ajan Internet-operaattoreiden tuotekehityksessä Internet-tietoturvan osaamista vaativissa tehtävissä. Tänä aikana olen nähnyt Internetin kehityksen huonompaan suuntaan, enkä valitettavasti näe vielä tälle kehitykselle loppua.

Internet-palveluiden todellisia ongelmia on kotimaisella tasolla, se ettei kenelläkään ole toimivaltaa määrätä asiakaskoneiden tietoturvasta. Puhelinverkkoon liitettävien laitteiden tulee olla määräysten mukaisia ja autojen tulee täyttää käyttöottohetkellä voimassa olevat turvallisuusmääräykset, mutta Internet-verkkoon saa liittää minkä tahansa laitteen, ilman mitään tietoturvaa. Ulkomaisella tasolla ongelmana ovat sellaiset maat, joissa Internet-verkon väärinkäytölle ei aseteta mitään rajoituksia tai rajoitukset ovat hyvin vähäisiä. Merkittävin tällainen maa on Yhdysvallat, jonka alaa koskeva sääntely on keskittynyt lähinnä terrorismin torjuntaan.

Lasten suojelemiselle on olemassa välineet eli ohjelmistot, jotka toimivat verkkoa käyttävässä tietokoneessa. Toisin kuin ministeri Huovinen on ilmaissut, näiden ohjelmistojen toiminta ei perustu pelkästään ennalta tehtyyn sisällön luokitteluun, joskin markkinoilla on tällaisiakin ohjelmistoja. Olen myös ymmärtänyt, että näitä ratkaisuja pidetään huonoina, koska ne aiheuttavat kustannuksia niille, jotka ohjelmistoja haluaisivat käyttää. Näin sen mielestäni pitääkin olla. Esitetty operaattorin toimesta toteutettava sensuuri aiheuttaisi muiden haittojensa lisäksi kustannuksia myös niille, jotka eivät kyseista sensuuria tarvitse, kuten itselleni.

Minulle on keskustelusta ja kirjoituksista jäänyt epäselväksi halutaanko nyt estää pedofiilin pääsy lapsipornoon vai suojella lapsia joutumasta vahingossa lapsipornon kanssa tekemisiin. Jos ensimmäistä, niin sallikaa minun nauraa, sillä tuollainen suodatus ei estä yhtään pedofiilia. Matti Nikki on syyn selittänyt ja se on referoitu niin monessa mediassa, että jätän sen nyt toistamatta. Jos taas kyse on siitä että halutaan estää lasten joutuminen vahingossa tekemisiin lapsipornon kanssa hyvä. Siihen tuo varmasti toimii.

Itseäni lapsiperheen isänä huolestuttaa enemmän Internetin muu lapsille sopimaton aineisto kuin lapsiporno. Tämä varmastikin johtuu siitä, että 15 vuoden aikana en ole törmännyt vahingossa yhteenkään lapsipornosivustoon tai muuhun materiaaliin netissä. Ainoat kosketukset kyseiseen materiaaliin ovat tulleet tähän aiheeseen perehtyessä ja aiemmin työtehtävissäni, mutta ei näissäkään tapauksissa kertaakaan www-sivuilla.

Meidän perheessä lasten ei tarvitse nähdä vielä mitään aikuisille tarkoitettua netin sisältöä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorimmalla on pääsy rajoitettu vain tiettyihin ennalta hyväksyttyihin sivuihin, eikä hän vielä osaa muuta kaivatakaan. Vanhin saa jo sitten itsekin selailla nettiä, mutta ei ilman lapsilukkoa, joka suodattaa suurimman osan aikuisviihteestä ja mikä tärkeintä kertoo, jos jotain on suodattu. Nyyssit ja vertaisverkot on meillä rajattu aikuisten yksinoikeudeksi. Meillä siis lasten Internet on vielä yhtä kuin WWW.

Kuten kuitenkin alussa kirjoitin, niin jokaisella on oma näkemys siitä mikä on lapsille sopivaa ja mikä ei. Mielestäni sensuuri ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä vastuuta turvallisuudesta voida siirtää vain yhteiskunnalle. Myös Internetin käyttäjälle ja lasten vanhemmille pitää voida asettaa velvoitteita.

Jos tämä sensurointikoneisto saadaan nyt luotua, niin Nettivihjeen tilastoista voidaan lukea seuraavat sensuurin alle vaadittavat kohteet, lolita-sivut ja aikuisporno. Juuri tämä on se asia, jota sensuurin vastustajat eniten pelkäävät. Kerran aloitetulla sensuurilla ei ole mitään rajaa eikä mitään loppua.

Lähdeaineistoa ja lisätietoja:

HS: Verkossa tarvitaan sääntöjä, opetusta ja valvontaa (maksullinen)
Nettivihjeelle lähetetyt vihjeet
Matti Nikki: Lapsipornon suodatus internetissä ja miksi se ei toimi
Je.Org: Verkon sensurointi ei ole hyväksyttävää
Digitoday: Lapsipornosuodatus nytkähti neuvotteluissa eteenpäin
Digitoday: LVM:n selvitys: toteutettavissa olevat suodatukset on helppo kiertää

 

Copyright © 2008 Je.Org — Do you want to buy this domain name?