Miksi media ei puutu tähän sensuuri-intoiluun. Käytännössä kirjoitukset ovat jääneet johonkin pieneen yksittäiseen Iltalehden kirjoitukseen brittien terrorismisensuurista ja Digitodayn tuoreeseen kirjoitukseen pelaamisesta lapsipornokortilla.

Aiemmassa kirjoituksessani unohdin kokonaan Hitler-kortin, jota saksalaiset käyttivät jo vuosi sitten. Eivät muuten ensimmäistä kertaa, sillä jo vuonna 2002 Saksan suurin osavaltio on määrännyt oikeuden päätöksellä Internet-palvelun tarjoajat sensuroimaan kaksi Yhdysvalloissa sijainnutta uusnatsisivustoa.

Ihmettelen median lyhytnäköisyyttä tässä sensuuriasiassa. Lapsipornon sensuroinnista ja lakaisemisesta maton alle on hyvin lyhyt matka jopa perinteisten uutisvälineiden sensuuriin. Jos Kiina ei kelpaa esimerkiksi tästä, niin katsottakoon varoittavaa esimerkkiä lähempää eli Venäjältä. Siellä sen enempää yksityisillä ihmisillä, kuin tiedotusvälineilläkään ei ole sananvapautta, eikä oikeutta edes keskustella vapaasti haluamistaan asioista. Suomalainen poliittinen eliitti, virkamiehet ja näistä koostuva kansalaisjärjestöjen kukkahattutäti- ja -setäjoukko ajavat samaa Suomeen. He ajavat valtaapitäville välineitä sensuroida epämiellyttävät asiat pois silmistä.

Suomalaiset ovat niin lampaita, ettei meistä ole edes kaduille mieltä osoittamaan. Ei sillä että sekään välttämättä toimisi, onhan siitäkin jo esimerkki, että mielenosoituksetkin voidaan tarvittaessa sensuroida ja kymmeniä ihmisiä tuomista rangaistuksiin mielenosoitukseen osallistumisesta. Vieläkö tämän päivän opiskelijoista olisi nousemaan barrikaadeille, kuten isät tai isoisät tekivät 70-luvulla. Tuntuu että oma ikäluokkani ei siihen pysty, kun kaikki aika menee asuntolainan maksamiseen tarvittavien rahojen ansaitsemiseen.