Blogi: Sensuuri
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapsipornografian levittämisen estotoimista
11.05.2006 00:25 (Päivitetty: 11.05. 22:00)

Julkaisen tämän lausuntokierrokselle lähetetyn esityksen täällä, kun ministeriö ei sitä itse ole julkaissut. Jos tämä kuitenkin löytyy valtiovallan julkaisemana jostain, niin otan vinkin vastaan, voidakseni linkittää sinne.

---

Esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki lapsipornografian levittämisen estotoimista. Esityksen tavoitteena on varmistaa, että poliisi voi luovuttaa teleyrityksille laatimansa luettelon lapsipornografista aineistoa sisältävistä ulkomailla ylläpidettävistä internet-sivustoista.

Teleyritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiita aloittamaan ulkomailta internetin kautta Suomeen levitettävän lapsipornoaineiston estotoimet saatuaan lapsipornosivuja koskevan luettelon poliisilta. Tähän toimintaan ei kuitenkaan ole toistaiseksi ryhdytty siksi, että epäselvyyttä on vallinnut siitä, voiko poliisi luovuttaa laatimansa luettelon teleyrityksille nimenomaisen säännöksen puuttuessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Esityksen tavoitteena on tämän epäselvyyden poistaminen. Varsinainen pääsynesto lapsipornografista aineistoa sisältäville sivustoille tapahtuu teleyritysten vapaaehtoisin toimin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian hyväksymisensä jälkeen.

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Elokuussa 2005 liikenne- ja viestintäministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja valtakunnansyyttäjänviraston edustajat pitivät tarpeellisena, että Suomessa ryhdytään muiden pohjoismaiden ja Ison-Britannian tavoin teleyritysten vapaaehtoisin toimin rajoittamaan pääsyä lapsipornografista aineistoa sisältäville internet-sivustoille.

Teleyritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiita aloittamaan internetin kautta Suomeen levitettävän lapsipornografian estotoimet saatuaan lapsipornosivuja koskevan luettelon poliisilta. Poliisihallinnossa on epäilty, ettei poliisi voisi luovuttaa luetteloa nimenomaisen säännöksen puuttuessa. Ulkomailla oleville lapsipornosivustoille pääsynestoihin ei siten ole tähän mennessä ryhdytty. Liikenne- ja viestintäministeriössä on tämän vuoksi valmisteltu erityislaki, jolla varmistetaan poliisille oikeus luovuttaa tietoja internetin lapsipornosivustoista teleyrityksille.

Esityksellä luodaan menettely, joka itsesääntelyyn perustuen antaa sekä teleyrityksille että poliisille mahdollisuuden puuttua yhteen vakavaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön muotoon. Internet suurine mahdollisuuksineen sekä jokapäiväistä elämää helpottavine ja rikastuttavine ominaisuuksineen tarjoaa valitettavasti myös mahdollisuuden erilaisille väärinkäytön muodoille. Internetin kautta leviävän lapsipornomateriaalin määrä on viime vuosina kasvanut huomattavasti. Teleyrityksillä olisi tämän lain myötä mahdollisuus ottaa käyttöön sellaisia menetelmiä, jotka osoittaisivat niiden kantavan yhteiskunnallista vastuuta sen sijaan, että ne antaisivat käyttää järjestelmiään hyväksi rikollisen aineiston tehokkaana levityskanavana. Poliisi puolestaan voisi käyttää lain suomia mahdollisuuksia estääkseen sellaisen rikollisen materiaalin levittämistä, jota yleisesti pidetään ilmauksena vakavasta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Liikenne- ja viestintäministeriön tarkoituksena on seurata lain tavoitteiden toteutumista. Jos toivottuja tuloksia ei saada tältä pohjalta aikaan, on ministeriö edelleen valmis harkitsemaan velvoittavia lainsäädäntötoimia.

2 Nykytila

2.1 lainsäädäntö ja käytäntö

2.1.1 Lapsipornografian säätäminen rangaistavaksi Suomessa

Lapsipornoa koskevat kriminalisoinnit säädettiin Suomessa vuonna 1997. Niillä on perustansa Suomea sitovissa kansainvälissä ihmisoikeussopimuksissa. Vuonna 2004 tehdyn lainmuutoksen myötä kyseiset pykälät on sijoitettu rikoslain (39/1889) 17 lukuun.

Rikoslain 17 luvun 18 §:n mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevasta rikoksesta on kyse silloin, kun joku valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, väkivaltaa tai eläimeen sekaantumista. Toisen momentin mukaan yritys on rangaistava. Neljännen momentin mukaan lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää, mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi.

Rikoslain 17 luvun 18 a §:ssä on säädetty törkeästä tekomuodosta. Siitä on kyse silloin, jos kuvassa esiintyvä lapsi on erityisen nuori, jos kuvassa esitetään myös vakavaa väkivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi, jos rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai jos rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Myös tässä tapauksessa yritys on rangaistava.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan osalta myös hallussapito on poikkeuksellisesti säädetty rikoksena rangaistavaksi. Siten kiellettyä rikoslain 17 luvun 19 §:n mukaan on oikeudettomasti pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta, jossa esitetään 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla.

2.1.2 Teleyritysten oikeudesta vapaaehtoisin toimin estää lapsipornoaineiston levittäminen ulkomaisten lapsipornosivustojen kautta

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti joulukuussa 2005 kaksi selvitystä lapsipornoaineiston levittämisen estämisestä. Toinen näistä selvityksistä keskittyi erityisesti pääsyneston tekniseen puoleen ja toinen lainsäädäntönäkökulmaan. Kysymys, johon lainsäädäntöselvityksellä pyrittiin vastaamaan oli se, millaisia muutoksia lainsäädäntöön vaadittaisiin siinä tapauksessa, että teleyritykset täytyisi velvoittaa levittämisen estämiseen. Selvitys kuitenkin sivusi myös kysymystä siitä, salliiko voimassa oleva lainsäädäntö teleoperaattoreiden vapaaehtoiset toimet asiassa. Vastaus oli yksiselitteisen myönteinen. Raportin johtopäätöksenä todetaan, että viestintämarkkinoita koskevat säännökset eivät miltään osin estä teleyrityksen vapaaehtoisia toimia ulkomailta Suomeen kohdistuvan lapsipornon levittämisen estämiseksi.

Teleyrityksen toimintaa voidaan tarkastella esimerkiksi elinkeinovapauden näkökulmasta. Tällöin on katsottava, ettei operaattorin tarvitse edesauttaa laittoman materiaalin levittämistä omien järjestelmiensä kautta. Tätä voidaan pitää osana elinkeino- ja sopimusvapautta. Lakia sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) koskenut hallituksen esitys (HE 54/2002 vp) sisälsi 20 §:ssä ehdotuksen teleyrityksen tai muun palvelimen ylläpitäjän oikeudesta keskeyttää verkkoviestin jakelu. Mietinnössään PeVM 14/2002 vp perustuslakivaliokunta esitti kuitenkin pykälän poistamista, koska se rajoittaisi laitteen ylläpitäjän keskeyttämisoikeuden vain rasistiseen ja pornografiseen aineistoon. Tässä yhteydessä valiokunta totesi seuraavaa: ”Verkkoviestintä perustuu yleensä laitteen ylläpitäjän ja tämän palveluja käyttävän sopimukseen, jossa määritellään myös viestinnässä noudatettavat sopimusehdot. Niiden perusteella operaattorilla on ja valiokunnan mielestä tuleekin olla oikeus keskeyttää sisällöltään selvästi lainvastaisten muidenkin kuin säännöksessä mainittujen viestien pitäminen yleisön saatavilla.” Tämän johdosta valiokunta poisti pykälän.

2.1.3 Asiakirjajulkisuudesta

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:ssä luetellaan salassa pidettävät viranomaisten asiakirjat. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat muun muassa poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset. Poliisin laatiman luettelon lapsipornoaineistoa sisältävistä internetsivustoista on katsottava tämän perusteella olevan salassa pidettävää aineistoa.

Julkisuuslain 29 § sääntelee ne yleiset perusteet, joiden nojalla viranomainen on oikeutettu luovuttamaan muutoin salassa pidettäviä tietoja. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan luovuttaminen on mahdollista, jos salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta on lailla erikseen ja nimenomaisesti säädetty. Oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön tulkinnan mukaan tämä edellyttää varsin tarkkarajaista sääntelyä. Salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä ei voida soveltaa laajentavasti.

Poliisilaissa (493/1995) on oma säännöksensä vaitiolovelvollisuudesta. Lain 43 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan poliisin henkilöstöön kuuluvien virkamiesten vaitiolovelvollisuus määräytyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetyn lain mukaan. Poliisilain 43 §:n 3 momentin mukaan vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan estä asian ilmaisemista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta taikka henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta. Edelleen poliisilain 43 §:n 4 momentin mukaan vaitiolovelvollisuus ei estä ilmaisemasta sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen on yksittäistapauksessa tarpeen hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon välttämiseksi taikka valtion turvallisuuden varmistamiseksi. Poliisilain 43 §:n 6 momentin mukaan poliisin henkilörekisteriin talletettujen tietojen luovuttamisesta toiselle poliisiyksikölle ja muille viranomaisille teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa ja ulkomaille säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa sekä henkilörekisterien käyttämisestä turvallisuusselvityksiä annettaessa turvallisuusselvityksistä annetussa laissa.

2.1.4 Kotimaisilla palvelimilla oleva lapsipornografinen aineisto

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 15 §:ssä säädetään vastuuvapaudesta tietojen tallennuspalveluissa. Sen mukaan tallennuspalveluja tarjoava ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi saatuaan tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain 11 luvun 8 §:n tai 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. Rikoslain 17 luvun 18 ja 18 a §:ssä säännellään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, mihin lukeutuu muun muassa lapsipornografia.

Olemassa olevassa laissa on näin ollen säädetty teleyritysten velvollisuudesta oman vastuunsa välttääkseen poistaa lapsipornomateriaali palvelimiltaan. Tästä kotimaisilla palvelimilla olevan materiaalin poistamisesta on erotettava ulkomailta Suomeen internetin kautta tapahtuva lapsipornografian levittäminen, jonka estotoimista on kyse ehdotetussa laissa.

2.1.5 Pelastakaa Lapset ry:n nettivihje -toiminta

Varsin monissa vertailumaissa on käytössä vihjetoiminta, joka mahdollistaa tehtyjen lapsipornomateriaalia koskevien havaintojen ilmoittamismenettelyn. Näin myös Suomessa, jossa vihjetoimintaa ylläpitää Pelastakaa Lapset ry. Vihjepalvelimen toiminta perustuu kansainvälisen Inhope -verkoston toimintaan. Suomessa vihjeitä tulee päivässä vaihtelevasti 20-120 kappaletta. Toistaiseksi järjestö on vienyt eteenpäin ulkomaisia lapsipornoa sisältäviä internet-sivustoja koskevia vihjeitä Inhope -verkoston kautta niissä tapauksissa, joissa sivusto on sijainnut verkoston jäsenvaltiossa ja muissa tapauksissa keskusrikospoliisin kautta.

2.2 Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

2.2.1 Lapsipornografiaa koskevat kansainvälisoikeudelliset säännökset

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tuomitaan yleisesti ottaen kaikkialla niin yhteisö- kuin yksilötasollakin. Tämä on saanut ilmauksensa erinäisissä kansainvälisissä sopimuksissa.

Lasten oikeuksien suojelun lähtökohtana on YK:n lastenoikeuksien julistus, jossa todetaan muun muassa, että lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua, ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana. Lasta on myös suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Edelleen kansalais- ja perusoikeuksien sopimuksen (jäljempänä KP-sopimus) 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta. Lapsen oikeuksien yleissopimus solmittiin vuonna 1989, ja Suomea sopimus on velvoittanut vuodesta 1991. Sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin, lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa ja lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

Euroopan neuvoston tietoverkkorikosyleissopimuksen 9 artiklan mukaan kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen lainsäädäntönsä mukaisesti rangaistavaksi tahallisen ja oikeudettoman:

1. lapsipornografian tuottamisen tietojärjestelmän välityksellä tapahtuvaa levittämistä varten;
2. lapsipornografian tarjoamisen tai saataville asettamisen tietojärjestelmän välityksellä;
3. lapsipornografian levittämisen tai siirtämisen tietojärjestelmän välityksellä;
4. lapsipornografian hankkimisen omaan tai toisen käyttöön tietojärjestelmän välityksellä;
5. lapsipornografian hallussapidon tietojärjestelmässä tai tietovälineellä.

2.2.2 Käytännön kokemukset ulkomailla

Liikenne- ja viestintäministeriön syksyllä 2005 teettämissä selvityksissä on tarkasteltu tilannetta muutamissa vertailumaissa. Tiedot on saatu haastattelemalla viranomaisia eri maissa. Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska ovat toteuttaneet levittämisen estotoimia vapaaehtoiselta pohjalta. Missään näistä maista ei ole tiettävästi tehty lainsäädännön muutoksia vapaaehtoiseen järjestelmään siirryttäessä. Poliisi on avustanut teleyrityksiä, jotka tekevät suodatuksen vapaaehtoiselta pohjalta. Vaikka pääsyn estot voidaan eri tavoin kiertää, eivät pohjoismaiden järjestelmät näytä täysin merkityksettömiltä, sillä näissä maissa operaattorit ja poliisiviranomaiset ovat rekisteröineet kymmeniä tuhansia päivittäisiä pääsy-yrityksiä lapsipornoaineistoa sisältäville sivustoille. Toimet perustuvat levittämisen ehkäisemiseen. Näiden kolmen maan lainsäädännöt poikkeavat lapsipornon kriminalisointien osalta hieman toisistaan, vaikka tunnusmerkistöjä on viime aikoina muutettu kansainvälisten sopimusten pohjalta. Norjan lainsäädäntö on ankarin, sillä siellä huolimattomuus voi täyttää levittämisen tunnusmerkistön ja systemaattinen katselu on rangaistavaa. Ruotsissa pohditaan tällä hetkellä katselun säätämistä rangaistavaksi. Rangaistavuuden ulottuvuudella ei ole kuitenkaan ollut merkitystä pääsynestojen laillisuuden tarkastelussa.

Poliisin ja teleyritysten välillä on kussakin maassa sopimus, jossa yhteistyön muodot, kuten salassapitovelvoitteet ja vastuut sovitaan. Norjan ja Ruotsin osalta operaattorit nojautuvat järjestelyssä enemmän poliisin asemaan kuin Tanskassa, jossa teleyritys TDC esiintyy päätöksen tekevänä ja protestit vastaanottavana tahona poliisin mukanaolosta huolimatta. Yhteistyösopimuksien määräykset poikkeavat hieman toisistaan.

Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallinto-oikeutta ei ole tutkittu poliisilakien eikä salassapitosääntöjen osalta. Kun muutoksia ei ole lainsäädäntöön tehty, on vanhat säännökset siis katsottu riittäviksi. Seuraavassa tarkastellaan vielä kutakin maata erikseen.

Norja

Ensimmäisenä Pohjoismaista Norjassa vapaaehtoinen järjestelmä käynnistyi syyskuussa 2004 teleyritys Telenorin aloitteesta. Kaikki suurimmat operaattorit ovat nykyään mukana järjestelmässä. Poliisi suorittaa sivujen seulonnan yhteistyössä muiden Pohjoismaiden poliisiviranomaisten kanssa. Tehtävää hoitaa Norjassa yksi henkilö. Norjan listalla on tällä hetkellä noin 1600 verkkotunnusta. Periaatteena on, että verkkotunnus on niin sanotusta top level domainista seuraava tunnus, jonka alla on useita alatunnuksia tai verkkosivuja. Listaa päivitetään keskimäärin noin kerran viikossa. Pysäytyssivulla sivuille pyrkijää kehotetaan ottamaan yhteyttä poliisiin.

Ruotsi

Teleyritysten kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen mukaan poliisin tehtävänä on pitää asianmukaisesti ajan tasalla listoja sivuista, jotka sisältävät Ruotsin lainsäädännön mukaan laitonta aineistoa sekä sellaisen aineiston levitykseen liittyviä toimintoja, kuten maksunvälitystä. Lisäksi poliisin tulee säilyttää asiakirjoja, jotka osoittavat, miksi jokin osoite on otettu listalle. Poliisi käyttää listaa lähettäessään salausmenetelmiä. Lisäksi poliisi tuottaa pysäytyssivun, joka tulee esiin laittomille sivuille pyrittäessä.

Teleyritys päivittää omalla puolellaan suodatuslistan niin pian kuin mahdollista ja sitoutuu olemaan muuttamatta sitä. Teleyritys käyttää poliisin toimittamaa varoitussivua, mutta voi täydentää sitä omilla tiedoillaan. Yrityksen täytyy tiedottaa suodatuksesta neutraalisti suhteessa muihin yrityksiin. Teleyrityksen on pidettävä suodatuslista luottamuksellisena ja vain tarvittavan teknisen henkilökunnan saatavilla.

Tanska

Tanskassa teleyritys TDC ja poliisi ovat tehneet yhteistyösopimuksen, jolla pyritään ehkäisemään lapsipornomateriaalin levittämistä. Valtakunnan poliisin IT-tutkintayksikkö antaa TDC:lle jatkuvaa tietoa internet-osoitteista, jotka voivat sisältää Tanskan rikoslain 235 §:n kieltämää aineistoa. Samassa yhteydessä TDC:tä kehotetaan estämään pääsy näille sivuille. TDC tunnustaa sen, että rikostutkinnan ja mahdollisen syyttämisen tekee poliisi ja syyttäjäviranomainen. Päätöksen estämisestä tekee kuitenkin TDC yleisten sopimusehtojensa mukaisesti. Tällöin käytetään pysäytyssivua. Vain asiakkaalla on oikeus vaatia sivujen avaamista. Käytännössä nimen poistaminen suljettujen listalta virhetilanteissa hoituu muutamassa tunnissa. Anglosaksiset maat

Iso-Britannian johtava teleyritys British Telecom käynnisti vapaaehtoisen suodatusjärjestelmän tiettävästi ensimmäisenä vuonna 2001 osana yrityksen yhteiskuntavastuuta. Järjestelmä on kokonaan itsesääntelyyn perustuva, vaikka Englannin sisäasiainministeriö (Home Office) on antanut kiitoksensa hankkeelle. Tällä hetkellä kaikki isommat teleyritykset ovat ottaneet järjestelmän käyttöönsä. Vain kaksi pienempää teleyritystä ei ole ottanut järjestelmää käyttöönsä.

Verkkosivujen tarkkailua suorittaa yksityinen Internet Watch Foundation, joka raportoi teleyritysten lisäksi poliisille. Poliisi ei kuitenkaan ole järjestelmän laillisuuden takaajana, vaan on vastaanottavana yhteistyökumppanina. Lapsipornosivuille pyrkivälle ei esitetä mitään tiedotetta estosta, vaan näytölle ilmestyy ”page not found”-teksti. Asiakas ei myöskään voi vaatia suodatuksen purkamista kohdallaan.

Vastaava vapaaehtoinen järjestelmä on otettu käyttöön Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Kanadassa ja Yhdysvaltojen muutamassa osavaltiossa.

2.3 Nykytilan arviointi

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole mitään sellaista, mikä rajoittaisi teleyritysten mahdollisuuksia vapaaehtoisin toimin estää ulkomailla olevien internet-sivustojen kautta tapahtuvaa lapsipornogafisen aineiston levittämistä. Teleyritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiita aloittamaan suodatustoimet saatuaan lapsipornosivuja koskevan listan poliisilta. Epäselvänä tilannetta on kuitenkin pidetty siltä osin, voiko poliisi luovuttaa laatimansa listan lapsipornomateriaalia sisältävistä sivustoista teleyrityksille. Lakiesitys on tarpeen tämän epäselvyyden poistamiseksi.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Lapsipornografia on määritelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjassa siten, että kyse on mistä tahansa tuotoksesta, jossa lapsi on joko todellisuudessa tai sitä vastaavassa selkeästi seksuaalisessa toiminnassa mukana tai jossa lapsen sukupuolielimet ovat kuvattuna seksuaalista käyttöä varten. Kuvissa käytetään lasta seksuaalisella tavalla hyväksi siten, että lapsen perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia loukataan vakavasti. Kuvissa esiintyvät lapset ovat usein vanhemmiltaan siepattuja.

Internetissä liikkuvan lapsipornografian määrä on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Siitä on tullut miljardien dollarien arvoista rikollista. Tämän ilmiön torjumiseksi tarvitaan jatkuvasti uusia keinoja. Levittämisen estäminen estämällä pääsy lapsipornomateriaalia sisältäville sivustoille on yksi keino tässä taistelussa.

Lasten suojeleminen kaikenlaiselta hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaaliselta hyväksikäytöltä, on asia, joka sitoo myös Suomea useiden eri kansainvälisten sopimusten nojalla. Ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa, että teleyritykset voivat ryhtyä vapaaehtoisin toimin estämään lapsipornografian levittämistä Suomeen ulkomaisilta internet-sivustoilta. Tämä tapahtuu siten, että varmistetaan poliisille oikeus luovuttaa teleyrityksille laatimansa luettelo lapsipornomateriaalia sisältävistä sivustoista. Samalla myös muita lapsia ja nuoria suojellaan estämällä heitä vahingossa tai ajattelemattomuuttaan näkemästä materiaalia, joka on heille haitallista.

Esityksellä luodaan menettely, joka itsesääntelyyn perustuen antaa sekä teleyrityksille että poliisille mahdollisuuden puuttua erääseen vakavaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön muotoon. Teleyrityksillä on tämän lain myötä mahdollisuus ottaa käyttöön sellaisia menetelmiä, jotka osoittavat niiden kantavan yhteiskunnallista vastuuta sen sijaan, että ne antaisivat käyttää järjestelmiään hyväksi rikollisen aineiston tehokkaana levityskanavana. Poliisi puolestaan voi käyttää lain suomia mahdollisuuksia estääkseen sellaisen rikollisen materiaalin levittämistä, jota yleisesti pidetään ilmauksena vakavasta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Myös muiden toimijoiden, erityisesti lastensuojelun parissa toimivien järjestöjen ja viranomaisten toivotaan saavan ehdotetusta laista lisää mahdollisuuksia toimia ulkomailta internetin kautta Suomeen tapahtuvan lapsipornon levittämisen estämiseksi. Jatkossa esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry voi toimittaa ulkomailla sijaitsevia lapsipornosivustoja koskevat tietonsa poliisille myös edistääkseen kotimaisia estotoimia. Samalla tietoisuutta ilmiöstä ja siitä, kuinka siihen voi reagoida, voidaan levittää yksittäisten kansalaisten keskuuteen.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Lastensuojelun edistämiseksi olisi voitu valita myös lähtökohta, joka velvoittaisi teleyritykset estotoimiin. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty tarpeellisena, sillä teleyrityritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiita ryhtymään estoihin vapaaehtoiselta pohjalta. Estotoimien tekninen toteutus jää teleyritysten harkittavaksi. Valittujen menettelyjen toimivuutta tullaan arvioimaan myöhemmin. Mikäli vapaaehtoinen järjestely osoittautuu tehottomaksi, estettä velvoittavan lainsäädännön valmistelemiseksi ei ole.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki, joka sisältäisi 7 pykälää. Lain keskeisin sisältö on 3-6 §:ssä.

Ehdotetussa 3 §:ssä todettaisiin, että teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Ehdotetun 4 §:n mukaan poliisi voisi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa sellaisista ulkomaisista internetsivustoista, joilla on lapsipornomateriaalia.

Ehdotetussa 5 §:ssä säädettäisiin tiedottamisvelvollisuudesta. Sen mukaan poliisin on yhteistyössä teleyritysten kanssa laadittava tiedote, joka kertoo levittämisen eston toteuttamisesta. Lisäksi tiedotteessa on oltava mainittuna ne tahot yhteystietoineen, joihin voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tiedotteen on tultava nähtäväksi joka kerta, kun levittämisen esto toteutetaan. Tällä tavoin pyritään takaamaan järjestelyn läpinäkyvyys. Toinen tähän päämäärään tähtäävä säännös on ehdotetun 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan tietosuojavaltuutetulla on oikeus pyytää niin halutessaan poliisin laatima luettelo nähtäväkseen.

Esityksen keskeisin ehdotus on 6 §:n 2 momentti, jossa säädettäisiin poliisin oikeudesta luovuttaa lapsipornomateriaalia sisältäviä sivustoja koskeva luettelo teleyrityksille.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esityksestä teleyrityksille aiheutuvat kustannukset voivat olla seurausta vähentyneestä välitetystä liikenteestä, järjestelmien ajantasaistamisesta sekä hallinnollisesta työstä. Teleyritysten arvio kustannuksista…

Esityksen tavoitteena on osaltaan vaikeuttaa sitä rikollista liiketoimintaa, joka on syntynyt lapsipornografian ympärille. Tällaisen materiaalin määrä internetissä on viime vuosina yleistynyt voimakkaasti, ja muun muassa materiaalin saaminen luottokorttimaksua vastaan on jo varsin yleistä. Tällainen liiketoiminta on suureksi osaksi kansainvälisten rikollisryhmittymien käsissä. Muun muassa eräät luottokorttiyhtiöt ovat osaltaan ryhtyneet toimimaan tätä ilmiötä vastaan pyrkimällä estämään korttiensa käytön lapsipornografian ostossa.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ulkomailla sijaitsevia lapsipornomateriaalia sisältäviä sivustoja koskevan luettelon laadinta, ylläpito ja päivitys on esityksen mukaan poliisin tehtävä. Lisäksi tulee tarvittava yhteydenpito teleyrityksiin, kansalaisjärjestöihin ja muihin toimijoihin sekä mahdolliset luettelon korjaustarpeita koskevat yhteydenotot. Tehtävä aiheuttaa poliisin arvion mukaan noin 0,5 henkilötyövuotta, mikä tarkoittaa noin 25 000 euron vuotuisia kustannuksia.

4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Lapsipornografiaa tullaan tekemään, levittämään ja hankkimaan estoista huolimatta. Silti esityksellä mahdollistettavat toimet ovat yksi keino taistella tätä ilmiötä vastaan, jossa kuvien kohteena olevien lasten ihmisoikeuksia loukataan vakavalla tavalla. Ulkomaiset esimerkit osoittavat, että estot ovat pysäyttäneet varsin suuria määriä lapsipornomateriaalia sisältäviin sivustoihin kohdistuvia pyrkimisyrityksiä. Suuri osa näistä yrityksistä on varmasti ollut tahattomia, mutta myös tällaisten sivustoille ohjautumisten estämisellä on arvonsa. Yleisesti ottaen lapsipornosivustoille joutumista vahingossa pidetään aikuisväestön piirissä epämiellyttävänä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että lakiehdotuksella pyritään myös tällä tavoin edistämään alaikäisten suojelua, kun lapset ja nuoret eivät vahingossa tai ajattelemattomuuttaan saa nähtäväkseen materiaalia, joka varmasti on heille vahingollista.

5 Asian valmistelu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä. Sen valmistelun yhteydessä on pyritty tiukasta aikataulusta huolimatta kuulemaan muun muassa kansalaisjärjestöjä, teleyrityksiä ja poliisin edustajia.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

6 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys ei riipu muista esityksistä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut

1 §. Lain tarkoitus ja soveltamisala. Ehdotetun pykälän mukaan lain tarkoituksena on edistää toimenpiteitä, joilla suojataan lapsia ja heidän perusoikeuksiaan. Lailla ei luoda järjestelmää, jolla velvoitettaisiin teleyritykset estämään pääsy lapsipornosivustoille, vaan levittämisen estot perustuvat teleyritysten vapaaehtoisesti toteuttamiin toimenpiteisiin. Lain tavoitteena on mahdollistaa nämä toimenpiteet siten, että poliisin oikeus luovuttaa lapsipornosivustoja koskeva luettelo varmistetaan.

Laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin, sillä pääsääntöisesti materiaali on muualla kuin Suomessa ylläpidettävää.

2 §. Määritelmät. Ehdotettu pykälä sisältää lain kannalta tarpeelliset määritelmät. Ensimmäisen kohdan mukaan lapsipornosivustolla tarkoitetaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä yleisen viestintäverkon kautta saatavilla olevista lähteistä. Rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lasta esittävän kuvan tai kuvatallenteen valmistaminen, kaupan pitäminen, maasta vienti ja maahan tuonti sekä muu levitys on kiellettyä. Lapsena pidetään sanotun pykälän 4 momentin mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä. Rikoslain 17 luvun 18 a §:ssä säädetään törkeästä tekomuodosta ja 19 §:ssä lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapidon rangaistavuudesta.

Ehdotetun 2 kohdan mukaan teleyrityksellä tarkoitetaan viestintämarkkinalain (393/2003) 2 §:n 21 kohdan mukaisesti joko saman lain 2 §:n 17 kohdan mukaista verkkoyritystä tai 19 kohdan mukaista palveluyritystä. Verkkoyrityksellä tarkoitetaan viestintämarkkinalain mukaan yritystä, joka tarjoaa omistamaansa tai muulla perusteella hallussaan olevaa viestintäverkkoa käytettäväksi viestien siirtoon, jakeluun tai tarjolla pitoon. Palveluyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka siirtää viestejä hallussaan olevassa tai verkkoyritykseltä käyttöönsä saamassa viestintäverkossa taikka jakelee tai pitää tarjolla viestejä joukkoviestintäverkossa. Joukkoviestintäverkolla puolestaan tarkoitetaan viestintämarkkinalain 2 §:n 6 kohdan mukaan viestintäverkkoa, jota pääsääntöisesti käytetään televisio- tai radio-ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille samanlaisena välitettävän aineiston lähettämiseen tai tarjolla pitoon.

Ehdotetun 3 kohdan mukaan yleisellä viestintäverkolla tarkoitetaan viestintäverkkoa, jota tarjotaan etukäteen rajaamattomalle käyttäjäpiirille. Määritelmä vastaa viestintämarkkinalain 2 §:n 2 kohtaa.

3 §. Teleyrityksen oikeus päättää tarjoamistaan palveluista. Ehdotetun 3 §:n mukaan teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoihin. Ehdotettu säännös on luonteeltaan toteava, eikä sillä ole siten tarkoitus muuttaa voimassa olevaa oikeustilaa. Tällaisen oikeuden voidaan katsoa jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan olevan osa teleyrityksen elinkeinovapautta. Yrityksellä ei ole velvollisuutta sietää sitä, että sen järjestelmiä käytetään hyväksi rikoksen tekemisessä.

Säännöksestä käy yksiselitteisesti ilmi se seikka, että lapsipornografian levittämisen estäminen toteutetaan teleyritysten vapaaehtoisin toimin. Myös estojen tekninen toteutus jää teleyritysten harkintaan. Tavoitteena on kuitenkin, että estotoimilla on todellista vaikutusta.

Ehdotettu laki on erityislaki suhteessa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 4 luvun säännöksiin, joissa säädetään välittäjänä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaudesta. Ehdotetun lain säännösten vaatima tunnistamistietojen käsittely on mahdollista sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 9 §:n mukaisesti. Sanotun pykälän 1 momentissa todetaan, että tunnistamistietoja saa käsitellä siinä määrin kuin se on tarpeen verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun toteuttamiseksi ja käyttämiseksi sekä näiden tietoturvasta huolehtimiseksi.

4 §. Lapsipornosivustojen kartoitus. Ehdotetun 1 momentin mukaan poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää laissa tarkoitettuja lapsipornosivustoja koskevaa luetteloa. Säännöksellä annetaan tältä osin täsmällinen sisältö poliisilain (493/1995) 1 §:n 1 momentille, jonka mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntarauhan turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Ehdotetun 2 momentin mukaan poliisi voi luettelon laatimista, päivittämistä ja ylläpitämistä varten pyytää ja vastaanottaa tietoja muun muassa kansalaisjärjestöiltä, yksityisiltä henkilöiltä, teleyrityksiltä ja muilta viranomaisilta. Ehdotetulla momentilla ei luoda pyynnön kohteelle velvollisuutta tietojen luovuttamiseen. Sellainen taho, jolla on hallussaan tieto mahdollisesta lapsipornosivustosta, voi myös oma-aloitteisesti kääntyä tietoineen poliisin puoleen. Ehdotettu momentti on luonteeltaan toteava, eli sillä ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevaa oikeustilaa. Lakiin on kuitenkin haluttu ottaa asiaa koskeva kirjaus sen vuoksi, että siten voitaisiin rohkaista eri tahoja ottamaan yhteys poliisiin ja kertomaan tietonsa. Lista ei siten myöskään ole tyhjentävä, vaan kyse on esimerkkiluettelosta. Poliisin velvollisuutena on tarkistaa saamansa tiedon paikkansa pitävyys.

Ehdotetussa pykälässä ei anneta tarkempia ohjeita luettelon laatimisesta, ylläpidosta ja päivityksestä, joten niiden käytännön toteutus jätetään poliisin harkintaan. Esimerkinomaisesti voidaan kuitenkin todeta, että Norjassa listaa päivitetään noin kerran viikossa.

5 §. Tiedottamisvelvollisuus. Ehdotetun 5 pykälän mukaan poliisin on yhteistyössä teleyritysten kanssa laadittava tiedote, joka tulee näkyviin joka kerta, kun joku pyrkii sellaiselle sivustolle, johon pääsy on estetty. Tiedotteesta on käytävä ilmi että, sivustolle pääsy on estetty, miksi se on estetty ja mihin voi ottaa yhteyttä, jos syystä tai toisesta katsoo sen olevan tarpeellista. Yhteystiedot on myös selvästi mainittava. Tiedotteen tekninen toteutus jätetään poliisin ja teleyritysten yhteistyössä harkittavaksi. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on varmistaa ehdotetun järjestelmän läpinäkyvyys. Toinen läpinäkyvyyttä lisäämään tarkoitettu säännös on ehdotetun 6 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan tietosuojavaltuutetulla on oikeus halutessaan saada tieto luettelosta.

Ehdotetun 4 §:n mukainen poliisin toimivalta laatia, ylläpitää ja päivittää luettelo lapsipornomateriaalia sisältävistä internet-sivustoista perustuu poliisilain 1 §:n 1 momentin rikosten ennalta estämistä koskevaan yleisvaltuutukseen. Tämän lain mukainen poliisin toiminta on määriteltävissä tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi, josta ei erikseen ole säädetty valitusoikeutta. Yleiset oikeussuojasäännökset, kuten esimerkiksi kantelumahdollisuus, kohdistuvat luonnollisesti myös tässä laissa säädettäväksi ehdotettuun toimintaan.

6 §. Salassapito ja tietojen luovutus. Ehdotetun 1 momentin pääsäännön mukaan laadittava luettelo on salassa pidettävä. On huomattava, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1998) 7 luvussa säädetään yleisesti niistä perusteista, joiden nojalla salassapidosta voidaan poiketa. Esimerkiksi lain 28 §:n mukaan viranomainen voi, jollei lailla toisin säädetä, antaa yksittäistapauksessa luvan tietojen saamiseen salassa pidettävästä asiakirjasta tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- ja selvitystyötä varten, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Nämä yleiset säännökset pätevät myös ehdotetun lain soveltamisalan osalta, vaikka ehdotetuissa 2 ja 3 momenteissa säädetäänkin erityisistä poikkeusperusteista.

Ehdotetulla 2 momentilla mahdollistetaan se, että poliisi voi antaa tiedon luettelosta ja sen ajan tasalla pidosta niille teleyrityksille, jotka haluavat vapaaehtoisin toimin estää pääsyn lapsipornosivustoille. Ehdotetussa pykälässä tiedolla tarkoitetaan yhtä lailla koko luetteloa kuin myös jotakin osaa tai yksityiskohtaa siitä. Kyseessä on esityksen ydinkohta.

Ehdotetun 3 momentin mukaan tietosuojavaltuutetulla on oikeus niin halutessaan saada tieto 4 §:ssä tarkoitetusta luettelosta. Ehdotettu säännös on toinen niistä keinoista, joilla pyritään varmistamaan järjestelmän läpinäkyvyys. Tietosuojavaltuutettu voi tehdä luovutuspyynnön esimerkiksi saatuaan asiaa koskevan yhteydenoton joltakin luonnolliselta tai oikeushenkilöltä.

Ehdotettu 4 momentti sisältää säännöksen teleyrityksen työntekijän vaitiolovelvollisuudesta. Lisäksi viranomaisten osalta viitataan viranomaisten julkisuudesta annetun lain 23 ja 35 §:iin.

7 §. Voimaantulo. Ehdotetun 7 pykälän mukaisesti laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty. Ennen lain voimaan tuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

2 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Sananvapaudesta säädetään Suomen perustuslain 12 §:ssä. Sen mukaan jokaisella on sananvapaus. Siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kansainvälisoikeudellisesti sanavapaus on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18-19/1990) 10 artiklassa samoin kuin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksen (SopS 7-8/1976) 19 artiklassa. Näillä kansainvälisen oikeuden säännöksillä on suuri vaikutus perustuslain sananvapaussäännöksen tulkinnassa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Saman artiklan 2 kohdassa todetaan, että koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

KP-sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista. Artiklan 2 kohdassa taas todetaan, että jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.

Edelleen KP-sopimuksen 19 artiklan 3 mukaisesti vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

Näissä kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa perussopimuksissa ilmaistut periaatteet merkitsevät siis sitä, että perustuslain perusoikeussäännökset eivät ainakaan yleisesti voi olla sillä tavoin ehdottomia, että niitä ei voitaisi missään laajuudessa eikä millään edellytyksillä rajoittaa. Näin ei ole silloinkaan, jos perusoikeussäännös ei sisältäisi mainintaa rajoitusmahdollisuudesta.

Perusoikeussäännösten käyttämistä voivat ensinnäkin rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet. Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toisen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen. Perusoikeuksien rajoittamista saattavat tämän lisäksi vaatia erinäiset muut painavat yhteiskunnalliset intressit, mikä on myös mainittu yllä siteeratuissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Edelleen näiden siteerattujen ihmisoikeussopimusten mukaan sananvapauden käyttöön liittyy erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta.

Perusoikeuksien rajoittaminen tarkoittaa perusoikeussäännöksen soveltamisalan piirissä olevan oikeuden kaventamista tai perusoikeussäännöksen suojaamaan yksilön oikeusasemaan puuttumista julkisen vallan toimenpitein. Yksilö ei siten voi käyttää perusoikeuttaan täysimääräisesti siltä osin, kuin sitä on perustuslain edellyttämässä menettelyssä ja sallimalla tavalla rajoitettu.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään 25/1994 vp linjannut tätä yleistä puuttumisoikeutta erittäin perusteellisesti. Valiokunta on todennut, että oikeuden muotoon kirjoitettujen perusoikeuksien sallitut rajoitukset määräytyvät kunkin oikeuden osalta tarkemmin lainsäädäntökäytännössä. Perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudesta ja oikeuksien luonteesta perustuslaissa turvattuina perusoikeuksina voidaan johtaa joitain yleisiä rajoittamista koskevia vaatimuksia. Niitä ovat perustuslakivaliokunnan linjausten mukaan esimerkiksi se, että perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin, että rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määritettyjä, että rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä, että tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta, että rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia, että perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä, ja että rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Kun lapsipornoa koskevat kriminalisoinnit tehtiin Suomessa, hallituksen esityksessä (6/1997) ei mainittu mitään säätämisjärjestyksestä. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 23/1997 asiaa käsiteltiin perusteellisesti. Yleisperusteluissa valiokunta totesi muun muassa, että perusoikeuksien kannalta rikossäännökset rangaistusseuraamuksineen ovat nähtävissä paitsi perusoikeuksien rajoituksina, myös keinoina, joiden avulla oikeusjärjestys antaa turvaa perusoikeuksille. Hallitusmuodon 16 a §:n 1 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Turvaamisvelvoite koskee myös oikeuksien toteutumista yksityisten keskinäisissä suhteissa. Ensisijaisesti velvoitteen kohteena kuitenkin on lainsäätäjä, jonka tehtävänä on täsmentää perustuslaissa yleisellä tasolla ilmaistua perusoikeutta niin, että sen vaikutus ulottuu myös yksityisiin suhteisiin. Perusoikeuksista voidaan siten johtaa rikoslain säätäjään kohdistuva velvoite säätää ja ylläpitää kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuden turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta.

Edelleen valiokunta katsoi, että perusoikeussäännöksillä on siten sellainen kokonaisvaikutus, että ne sekä merkitsevät rikoslain säätäjälle toimivallan rajoituksia että asettavat tälle toimintavelvoitteita. Yksittäisten kriminalisointien valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon perusoikeussäännösten kummankin tyyppiset vaikutukset. Esimerkiksi perusoikeuksien suojaamisvelvoite saattaa olla sellainen hyväksyttävä peruste, joka oikeuttaa kriminalisoinneista samalla aiheutuvat perusoikeusrajoitukset.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokunta toteaa edelleen, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevan rangaistussäännöksen päätarkoituksena on suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Sääntelyn taustalla on siten lapsen perustuslaissa turvattujen oikeuksien suojeleminen. Säännös liittyy myös yleisempään moraalin suojaamisen tarkoitukseen. Tällaiset rajoitusperusteet ovat sananvapauden kannalta hyväksyttäviä. Rangaistussäännös koskee törkeinä pidettäviä pornografian muotoja ja kohdistuu ennen kaikkea tällaisen materiaalin toistuvaan ja systemaattiseen kaupan pitämiseen ja muuhun levittämiseen ja täyttää suhteellisuusvaatimuksen.

Vielä valiokunta katsoo perusteluissaan, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon kriminalisoinnilla pyritään suojaamaan lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornon valmistaminen merkitsee. Pelkän hallussapidon kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena. Kysymyksessä on kuitenkin sellainen kuvallinen materiaali, joka on saattanut syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Valiokunnan käsityksen mukaan säännöksen taustalla oleva suojaamisintressi on tässä yksittäistapauksessa niin painava, että myös pelkän hallussapidon kriminalisoinnille on sananvapauden kannalta riittävät perusteet.

Lapsipornon levityksen ja hallussapidon säätäminen rangaistavaksi merkitsi siis samalla sitä, että säädettiin rajoitus sananvapaus -nimiseen perusoikeuteen. Toisin sanoen rikostunnusmerkistön täyttävien tekojen tekemistä, kuten esimerkiksi kuvien levittämistä sähköisen viestinnän keinoin, ei enää voi vaatia suojattavaksi sananvapauteen vetoamalla. Lisäksi ehdotetun lain osalta on otettava huomioon se, että sen tarkoituksena on ainoastaan varmistaa se, että poliisilla on oikeus luovuttaa laatimansa ulkomaisia lapsipornomateriaalia sisältäviä sivuja koskeva luettelo teleyrityksille. Itse sivustoille pääsyn eston on tarkoitus jatkossakin perustua teleyritysten vapaaehtoisille toimille.

Edellä sanottuun viitaten hallitus katsoo, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

LAKIEHDOTUKSET

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

L a k i
lapsipornografian levittämisen estotoimista

1 §

Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

2 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:
1) lapsipornosivustolla lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä yleisen viestintäverkon kautta saatavilla olevista läheistä;
2) teleyrityksellä viestintämarkkinalain (393/2003) 2 §:n 17 kohdan mukaista verkkoyritystä tai 19 kohdan mukaista palveluyritystä;
3) yleisellä viestintäverkolla viestintäverkkoa, jota tarjotaan etukäteen rajaamattomalle käyttäjäpiirille.

3 §

Teleyrityksen oikeus päättää tarjoamistaan palveluista

Teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoihin.

4 §

Lapsipornosivustojen kartoitus

Poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa tässä laissa tarkoitetuista lapsipornosivustoista.

Tätä tarkoitusta varten poliisi voi pyytää ja vastaanottaa tietoja muun muassa kansalaisjärjestöiltä, yksityisiltä henkilöiltä, teleyrityksiltä ja muilta viranomaisilta.

5 §

Tiedottamisvelvollisuus

Poliisin on yhteistyössä teleyritysten kanssa laadittava tiedote, jossa kerrotaan sivustolle pääsyn olevan estetty tässä laissa tarkoitetusta syystä. Tiedotteen on tultava nähtäväksi joka kerta, kun sivustolle pääsy estetään. Tiedotteessa on mainittava seuraavat seikat:
1) pääsy sivustolle on estetty,
2) perusteet pääsyn estämiselle,
3) tiedot tahoista, joihin voidaan tarvittaessa olla yhteydessä; ja
4) edellä 3 kohdassa tarkoitettujen tahojen yhteystiedot.

6 §

Salassapito ja tietojen luovutus

Edellä 4 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ovat salassa pidettäviä siten kuin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa ja muualla laissa säädetään, poliisilla on oikeus antaa tieto 4 §:ssä tarkoitetusta luettelosta ja sen ajan tasalla pidosta teleyritykselle, joka haluaa toimia 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa ja muualla laissa säädetään, tietosuojavaltuutetulla on oikeus saada tieto 4 §:ssä tarkoitetusta luettelosta.

Teleyrityksen työntekijä ja teleyrityksen lukuun muutoin toimiva on velvollinen olemaan ilmaisematta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja sivullisille. Vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1998) 23 §:ssä ja 35 §:ssä säädetään.

7 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20   .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Viranomaisen julkistamana asiakirjana tämä lakiesitys on tekijänoikeudesta vapaa ja sitä voidaan kopioida ja uudelleenjulkaista vapaasti.