Suomi alkaa olla sananvapauden ja kuluttajan oikeuksien suhteen koko läntisen maailman pahin takapajula. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén kirjoittaa Muhammed -kuvien julkaisemisen vaarantavan kansallisen turvallisuuden. Vilénin mielestä kuvien julkaiseminen on estettävä ja "viranomaisten onkin käytettävä kaikki lain suomat keinot, jotta nämä loukkaavat kuvat saataisiin poistetuksi".

Mitähän nämä lailliset keinot mahtaisivat olla. Tekijänoikeuslaki voisi tarjota mahdollisuuden tähän, sillä useimmat julkaisut rikkovat tekijänoikeutta julkaistessaan kuvia. Tämän lain pohjalta asiaa ei voida kuitenkaan tutkia ilman tekijänoikeuden omistajan tekemää rikosilmoitusta, jossa vaaditaan rangaistusta, sillä tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset ovat asianomistajarikoksia eivätkä siten yleisen syytteen alaisia.

Rikoslain 17. luvun 10. pykälä käsittelee uskonrauhan rikkomista:

Joka [...] julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, [...] on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Suomen lait ovat voimassa vain Suomessa sekä joltain osin koskevat Suomen kansalaisia myös ulkomailla. Mielestäni oletusarvoisesti ei voida lähteä siitä että Suomen rikoslain mukainen uskonrauhan rikkominen voisi tapahtua siitä, että suomalainen sanoo, kirjoittaa tai julkaisee jotain Suomessa ja jokin uskonnollinen ryhmittymä kokee pyhänä pitämäänsä häpäistyn. Tällä perusteella myös kaikki suomalaiset uskonnolliset ja ateistiset julkaisut rikkoisivat uskonrauhaa. Aina on jokin uskonnollinen yhteisö, jonka pyhänä pitämää asiaa häpäistään.

On siis lähdettävä siitä, että kuvien julkaisu Häpäisee suomessa olevan uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämää asiaa. Jos tällä perusteella lähdetään kuitenkin tutkimaan mahdollista rikosta, kuten Keskusrikospoliisi on tehnyt, on tutkintaan ehdottomasti liitettämä myös kaikkiin muihinkin kuin islamilaisiin yhdyskuntiin kohdistuva häpäisy, herjaukset ja pilkka.

Olen itse julkaissut pienennöksen Jyllands Postenin kuvat sisältävästä artikkelista kirjoituksessa, joka käsittelee ääri-islamistien vaatimaa globaalia sensuuria ja pidän kävijätilastojen perusteella varmana, että sivustoni on osa KRP:n käynnistämää tutkintaa. Odotan mielenkiinnolla kuin paljon KRP:llä on tähän tutkimukseen poltettavaksi rahaa ja aikooko se tuhlata minunkin aikaani kutsumalla kuulusteluihin kertomaan kirjoitukseni tarkoituksesta. Samassa kirjoituksessa on julkaistu myös kuvia islamilaisessa kulttuurissa syntyneistä reaktioista ja kritisoitu reaktioita kohtuuttomiksi verrattuna niiden perusteena esitettyyn syyhyn.

Entä jos joku julkaisisi nämä holocaustin kieltävät Iranilaiset "pilapiirrokset" Suomessa? Entä tuo äskeinen linkkini noihin kuviin? Nekin varmasti loukkaavat juutalaisen uskonnollisen yhteisön jäseniä, mutta toisaalta edustavat yhtä mielipidesuuntaa ja perustuslain mukaan Suomessa on mielipiteen vapaus. On siis oikeus olla erimieltä jopa historiallisten faktojen kanssa ja mielipiteensä saa ilmaista.

Vilénin perustelut Mohammed-kuvien poistamiselle olivat, että ne vaarantavat kansallisen turvallisuuden. Sillä perusteella voisi varmaan sensuroida puolet suomalaisesta Internet-sisällöstä ja pakottaa operaattorit sensuroimaan ulkomaisen sisällön. Emme voi kuitenkaan lähteä Kiinan tielle, jossa kaikki (poliittisen) eliitin henkilökohtaisen intressin potentiaalisestikin vaarantava sisältö sensuroidaan.

KRP:llä on toki oikeus tutkia, onko rikosta tapahtunut. Se sijaan sen pitäisi tuntea vastuunsa ja olla antamatta lausuntoja, kuten "Tuomioistuimen ratkaistavaksi aikanaan jää, kuuluuko kuvien julkaisu sallitun sananvapauden piiriin vai täyttyvätkö uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkit." Edellä olevan sanoneen KRP:n apulaispäällikön Tero Kurenmaan tulisi tietää että asia ei välttämättä koskaan etene edes KRP:ltä syyttäjälle ja vaikka etenisikin, niin syyttäjä voi silti jättää syytteet nostamatta. Ei siis ole mikään itsestään selvyys, että asia koskaan menee tuomioistuimeen. Täten KPR:n lausunto on ennakolta kantaa ottava ja syyllistävä, eivätkä sellaiset kannanotot kuulu KRP:n tehtäviin. Kukahan tutkisi KRP:n toiminnan laillisuuden tässä asiassa?