Blogi: Sensuuri
Internet-sisällön suodatus: Lukija A
08.02.2006 22:50

Lukijoiden vastaukset esitetään anonyymeinä, heidän yksityisyytensä suojelemiseksi ja julkisen leimautumisen välttämiseksi.

1) Suhtautuminen suodatukseen

Operaattorin asia ei ole suodattaa sisältöä. Kun kerran liikennettä voidaan salata, niin mitä enemmän asioita suodatetaan, sitä enemmän sitä päätyy salattuihin verkkoihin. Tämä on pian käymässä tekijänoikeutta loukkaavan materiaalin kanssa, jolloin tuleekin mielenkiintoista kun massat oppivat käyttämään verkkoja joissa suodattamatta levitetään kaikkea mitä nykyään koitetaan peitellä.

Tällä hetkellähän suodatusta tapahtuu jo laajalti, esimerkiksi hakukoneet karsivat lapsipornon että näyttäisi siltä ettei sitä ole. Anonyymeistä verkoista kaikki materiaali kuitenkin löytyy vapaasti eikä asialle voida tehdä mitään. Mitä enemmän suodatetaan ja annetaan ihmisille tarvetta siirtyä näihin verkkoihin, sitä laajemmin saataville kaikki tämä materiaali tulee. Ainoa "ratkaisu" olisi kieltää anonyymiys kokonaan. Tämä lämmittää varmasti niiden mieltä jotka tarvitsevat apua terveydellisiin ongelmiin joista häpeävät puhua omalla nimellään.

Häpeä on muutenkin oleellinen kysymys, monet lapsipornoa vastustavat tahot eivät ilmeisesti vain tahdo leimaantua millään tapaa aiheen kannattajiksi tai pedofiileiksi. Esimerkkinä netistä löytyy lapsipornoa vastustavilta keskustelualueilta viestejä joissa henkilö on vahingossa saanut lapsipornoa jostain, ja tahtoo päästä siitä eroon ja paniikissa miettii seurauksia mitä tulee jos jää kiinni materiaalin väliaikaisesta hallussapidosta. Otanta on luonnollisesti ei-edustava, mutta on olemassa ilmiö että jotkut ihmiset traumatisoituvat lapsipornon näkemisestä ei itse sisällön takia vaan sen takia että pelkäävät leimaantuvansa jos joku saa tietää asiasta. Vastareaktiona onkin julkinen lapsipornon vastustaminen, jolla henkilö pyrkii todistamaan itselleen ettei ole syyllinen.

Kiinnostavaa olisi myös tietää miten moni lapsipornon suodatusta vastustavista tahoista vastustaa myös lapsierotiikkaa ja yleensä pornografiaa. Netti on pullollaan ammattivalokuvaajien ottamia kuvia lapsista jotka sitten päätyvät kiertämään pedofiilien levityskanaville. Tällöin nämä valokuvaajat, jotka ottavat lapsista kuvia esimerkiksi uimapuvuissa, leimaantuvat lapsipornon tuottajiksi ja lasten oikeuksia ajavat järjestöt pyrkivät saamaan heidät vastuuseen. Valokuvaus ja lasten mallina toimiminen katsotaankin olevan joko sallittua tai kiellettyä senmukaan minkälaiset ihmiset kuvista pitävät, eikä kyseessä enää ole niinkään lasten hyväksikäytön estäminen.

Näkyvänä trendinä netissä on myös kaiken pornografian vastustaminen samalla periaatteella että pornografiaa ei voi syntyä ilman että malleja hyväksikäytetään. Logiikka menee niin, että jos malli joutuu tekemään töitä elääkseen, kyse ei ole vapaaehtoisesta toiminnasta vaan pakottamisesta. Samaa logiikkaa ei kuitenkaan laajenneta koskemaan muita työn aloja, eikä lasten työntekoa palkkaa vastaan katsota moraalisesti vääränä hyvinvointivaltioissa. Taustalla on siis mitä todennäköisimmin laaja arvokysymys seksuaalisuudesta, ei niinkään vain hyväksikäytöstä.

Mitä tulee huumetietouteen ja asetietouteen, näen kaiken tämänlaisen materiaalin vain hyvänä. Levitettäköön vapaasti myös teinien itseottamia pätkiä onnettomuuksista moisten aiheiden parissa niin luulisi että katsojalle muodostuu terve kunnioitus aihetta kohtaan. Aseita, kemikaaleja sun muuta ei tulisi pelätä, ja sokea pelko sosiaalisena kontrollina aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Suurin asiaan liittyvä ongelma lienee nuorilla laajalti esiintyvä kuolemattomuus-kompleksi, että tyhmiäkin asioita tehdään ajattelematta riskejä. Mikäli tietoa on laajasti ja vapaasti saatavilla, voidaan tehdä myös asiallista tiedostusta riskeistä ja varotoimenpiteistä. Jos onnettomuuksia vielä esiintyy niin luonnonvalinta korjaa tilanteen.

2) Suodatuksen vapaaehtoisuus operaattorille

Mikäli operaattoreille annetaan valta valita mitä ne liikennöivät ja mitä ei, yhteyttä ei saisi mainostaa silloin internet-liittymänä kun se ei sitä enää ole. Viranomaismääräykset olisivat taasen totalitaarisia, ja johtaisivat salattujen ja anonymisoitujen verkkojen käyttöönoton nopeutumiseen. Määräyksiä annettakoon viranomaistaholta (kuten esimerkiksi roskapostin suhteen SMTP-sulku), mutta ennakkosensuurin toteuttaminen tulisi mahdollistaa lakisääteisesti ennenkuin moista käydään toteuttamaan miltään taholta.

3) Suodatuksen vapaaehtoisuus asiakkaalle

Mikäli liittymää mainostetaan internet-liittymänä niin ehdottomasti ja kyllä tulisi olla oikeus päättää itse suodatuksesta. Tämä on kuluttajamarkkina-asia, ja asian suhteen olisikin hyvä standardisoida jokin tapa miten ilmoitetaan liittymän tiedot, ts. mitä sillä saa liikennöidä ja mitä ei.

4) Kustannukset

Sen, joka suodatusta haluaa. Tässätapauksessa siis valtion, kun valtio kerran asiaa ajaa. Tämä tosin ei ole yhteensopiva "vapaaehtoisuuden" kanssa, vapaaehtoisessa tapauksessa operaattori itse maksakoon kulut kun kyseessä on kerran "lisäarvopalvelu". Tällöin tulee reilu kilpailutus niiden välillä jotka ovat mukana suodatuksessa ja niiden jotka eivät. Operaattorin joka ei suodatusta tee ei pitäisi myöskään joutua siitä maksamaan, jos jokin viranomaistaho ylläpitää listaa vapaaehtoista toimintaa varten niin halukkaat operaattorit liittyköön jäseniksi ja maksakoon keskenään kulut.

5) Suodatuslistojen ylläpitäjä

Jos puhutaan "lapsille sopimattomasta" niin ei ole keskusrikospoliisin asia hoitaa hommaa. On meillä elokuvatarkastamot sun muut, tehtäköön tällöin internet-tarkastamo joka auditoi verkkosivujen sisältöä ja näiden julkaisukelpoisuutta. Kiinalta voidaan todennäköisesti saada ammattiapua ja teknologiaa asian tiimoilta.

Ei missään tapauksessa paikallispoliiseille valtaa koko kansan netinkäytön yli.

Ei missään tapauksessa lastensuojelujärjestöille valtaa päättää mikä on hyväksi lapsille ja mikä ei. Yhtä hyvin kuka tahansa voisi perustaa "lastensuojelujärjestön" joka ajaa vaikka lasten oikeutta vapaaseen seksuaaliseen itseilmaisuun. Jonkun pitäisi valita järjestöt joille valta annetaan, ja tämän valitsijatahon moraaliset arvot olisivat ne jotka määrittävät suodatuksen luonteen ja laajuuden. Tällöin kyseessä ei olisikaan enää, että suodatuksesta päättää lastensuojelujärjestö, vaan joku kolmas nimeämätön (ja mahdollisesti määrittämätön, hallitsematon) osapuoli.

Ei missään tapauksessa internet-operaattorit, koska suodatus ei kohdentuisi oikein. Materiaalin laillisuus määrittyy aina vasta tuomioistuimessa joten suodatus tapahtuisi aina materiaaliin jonka laillisuutta ei ole määritelty. Operaattorin arvomaailma on itsekeskeinen ja tulospainotteinen, joten suodatuksen voidaan odottaa kohdistuvan myös kilpailun rajoittamiseen ja muuhun vastaavaan. Johtuen operaattorien tulosvastuusta, ei resursseja voida jakaa riittävästi materiaalin tarkastamiseen ja seuraamiseen. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi news.song.fi jonka läpi on kulkenut yli 10 gigatavua lapsierotiikkaa sen jälkeen kun he julkaisivat lehdistötiedotteen että palvelin "on puhdas". Nämä 10 gigaa laskettu tunnetuista ja helposti löydettävistä ryhmistä, enemmänkin olisi saanut laskuihin mukaan. Suodatustoimenpiteitä ei tarkistettu edes ennen pressreleasen antamista joten palvelimelta löytyi ryhmiä joiden nimessä oli sanoja joita väitettiin suodatettavan, ja niistä löytyi lapsipornoa sisältävää kaupallista spammia.

Asiakkaalle voidaan aina antaa valta suodatukseen, ja tämä on hyvä asia. Tällöin kilpailu toimii ja vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestelmät eivät ole ainakaan niiden haittana jotka eivät sitä halua. Tyypillisesti tämä "asiakas päättää" on kuitenkin yhdistelmä sitä että suodatustuotteen tekijä päättää ja asiakas valitsee tuotteen. Tuloksena on luokittelu jonka mukaan sivu jolla lukee "propaganda" on okkultistinen koska sieltä löytyy sana "pagan". Käytännössä asiakkaalla ei siis tule olemaan mahdollisuutta määrittää vapaasti suodatustaan.

Toimivampi ratkaisu asiakkaiden valitsemaan suodatukseen olisi perustaa voittoa tavoittelematon järjestö joka ottaisi lahjoituksia ja avustuksia vastaan ja työllistäisi ohjelmoijia ja vapaaehtoisia ylläpitämään listoja ja kehittämään avoimen lähdekoodin suodatusjärjestelmiä. Samat periaatteet joilla roskapostia suodatetaan pätevät varmasti myös muuhun sisällön analysointiin. Ongelmana olisi kuitenkin että tehokkaan suodattimen toteuttaminen vaatisi testaamisen mahdollisuutta, ja lapsipornohan oli laitonta hallussapitää -- täten suodatusjärjestelmän testaaminen olisi myös laitonta. Saattaisikin olla että lapsipornon hallussapitoa koskevia lakeja pitäisi tarkistaa, ymmärtääkseni lait eivät ole olemassa sen takia että materiaali on niin pahaa ja ilkeää, vaan 90-luvulla pelättiin että Suomeen pesiytyy lapsipornon tuotantoa tai kauppaa. Haluttiin tehdä helpommaksi tuomita kaupallinen toiminta tekemällä materiaalin hallussapidosta laitonta ilman tarvetta todistaa että materiaalia oli levitetty. Tämä ilmenee esimerkiksi Kouvolan Sanomien 8.2.95 jutusta jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto on sanonut että kansainvälinen lapsiseksibisnes etsii tukikohdakseen maita, joissa lapsen lainsäädännöllinen suoja on puutteellinen kuten Suomessa.

Tällä hetkellä materiaalin levitessä laajalti internetissä, tämä lainsäädäntö kuitenkin vaikeuttaa aiheen tutkimista ja toimivien ei-häiritsevien suodatusjärjestelmien kehittämistä.

 

Copyright © 2008 Je.Org — Do you want to buy this domain name?